En tiedä, onko vika Mamiyan valotusmittarissa vai sulkimessa vai kehitysprosessissa. Eniten veikkaan jompaa kumpaa kahdesta jälkimmäisestä, koska edes “Sunny 16″ -säännöllä otetut kuvat eivät onnistuneet. Koska jälkimmäinen Provia 100F jäi niin kovin tummaksi Tetenal E-6 -ohjeiden mukaan, kehitin Fuji Sensia 100 -kinofilmin pidemmällä kehitysajalla (ensimmäinen kehite, first developer). Ohje kirjan mukaan olisi pitänyt kehittää 6,5 minuuttia, kehitin noin 7 minuuttia. Sensia 100 on vielä kuivumassa, mutta jo paljain silmin katsoessa huomaa eron. Taisi olla hyvä juttu pidentää kehitysaikaa.

Jääkaapissa on vielä 8 diafilmirullaa kuvaamatta. Tetenal E-6-kehitettä riittää juuri näihin filmeihin, kun lisäksi kaapissa on yksi kehittämätön, mutta kuvattu diarulla. Kunhan saan nämä ostetut filmit kuvattua ja kehitettyä, jätän dian kanssa leikkimisen hetkeksi sivuun. Filmi on kalliimpaa, kehite on kalliimpaa ja kehittäminen hankalampaa, ja negatiivifilmeistä löytyy monta kivaa vaihtoehtoa. Eiköhän siinä ole syitä tarpeeksi.

Jos Oulusta löytyisi paikallinen labra, joka kehittäisi diafilmiä kohtuuhinnalla (4-5 euroa maksimissaan per rulla), voisin kuvitella silloin tällöin kuvaavani rullan tai pari, mutta kotipimiössä luovutan ainakin toistaiseksi.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Fuji Provia 100F-diafilmi

Sukulaiskoiran kuva oli niin pahasti alivalottunut, että digitaalisesti valoa lisäämällä kuva muuttui punaiseksi. Koiran silmistä huomaa, että kehitys tai valotus on jäänyt pahasti keskeneräiseksi, koska musta on täysin puhki. Kuvan valkotasapaino on korjattu rottinkituolin valkoisen mukaan.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Fuji Provia 100F-diafilmi

Jälkimmäisen Provia 100F-rullan onnistunein otos on rullan viimeinen ruutu. Tätäkin ruutua piti säätää Photoshopissa rajusti ja korjata sen jälkeen valkotasapaino, mutta lopputulos on mielestäni ihan onnistunut.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Fuji Provia 100F-diafilmi

Otin litran kehitysnesteet käyttöön maaliskuussa 2010. Siitä on nyt aikaa reilu 3 kuukautta eli noin 14 viikkoa. Olen kehittänyt nesteillä toistaiseksi 11 värifilmiä (sekä kino- että 120-koossa), joista noin puolet ovat olleet nelisatasta (ISO400). Nesteet on säilytetty huoneenlämmössä, 1.5 litran limsapulloissa. Pulloissa on siis runsaasti happea. Filmien määrä ei ole vielä tullut vastaan, mutta suositussäilytysaika on ylitetty jo reippaasti.

Alla oleva ruutu on tuolta yhdenneltätoista filmiltä (Kodak Portra 160VC-filmi 120-koossa) ja kemiat toimivat edelleen todella hyvin. Ruutu on aavistuksen ylivalottunut, mutta sen pistän kameran valotusmittarin piikkiin. Värit ovat edelleen kauniit ja kehityslopputulos on mielestäni laadukas. Ruutua ei ole sen kummemmin käsitelty, vaan se on suoraan skannerista viety Lightroom 3 -ohjelmaan ja sitä kautta pienennetty nettiä varten.

Seuraava filmi, jonka aion kehittää samoilla kemioilla, on vahingossa ISO160-200-herkkyydellä kuvattu ISO100-filmi. Filmiä pitää siis prässätä (push). Tetenalin ohjeen mukaan aukon prässäys saadaan aikaiseksi lisäämällä 30 sekuntia kehitysaikaan.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Kodak Portra 160VC.

Perinteinen loppupesuteoria mustavalkofilmejä kehittäessä sanoo, että kiinnityksen jälkeen kehitettyä filmiä huuhdellaan juoksevassa vedessä (lähteestä riippuen) 10-20 minuuttia. Tässä ajassa ehtii viemäriin valua kymmeniä litroja vettä, mikä ei ole ollenkaan luontoystävällistä. Huuhteluun käytettävän veden määrä on huimasti paljon suurempi kuin värifilmikehityspakettien ohjeiden mukaan pitäisi käyttää värifilmien loppuhuuhteluun. Esimerkiksi Tetenal ohjeistaa C-41-paketissaan loppuhuuhteluun käytettävän 3 minuuttia.

Olen kehittänyt sekä mustavalko- että värifilmejä nyt noin puolen vuoden ajan. Koskaan en ole mustavalkofilmiä huuhdellut juoksevassa vedessä, vaan olen ihan vettä säästääkseni vaihtanut veden kehityspurkkiin noin puolen minuutin välein. Filmikelaa olen pyöritellyt/liikutellut huuhteluvedessä verkkaiseen tahtiin. Kokonaisuudessaan olen huuhdellut filmiä 10-15 minuuttia enkä ole huomannut amatöörisilmin havaittavaa ongelmaa filmien puhtauden kanssa.

Tänään silmiini osui maininta “Ilford Film Wash Method” -huuhtelusta. Filmin voi Ilfordin mukaan huuhdella vieläkin vähemmällä vedellä hyvin lopputuloksin. Alla lainaus Ilford Rapid Fixerin dokumentaatiosta (Ilfordin sivut):

After fixing, fill the spiral tank with water at the same temperature, +/-5ºC (9ºF), as the processing solutions and invert it five times. Drain the water away and refill. Invert the tank ten times. Once more drain the water away and refill. Finally, invert the tank twenty times and drain the water away.

Huuhteluun tarvittaisiin kolme tankillista kehityslämpöistä (20-24 astetta +/- 5 astetta) vettä. Kiinnityksen jälkeen tankki täytetään puhtaalla huuhteluvedellä, agitoidaan (eli käännellään) viidesti ja vaihdetaan vesi puhtaaseen. Käännellään 10 kertaa ja vaihdetaan puhtaaseen. Kolmatta tankillista käännellään 20 kertaa ja kaadetaan pois. Filmi on valmis mahdolliseen kostutusainekäsittelyyn (wetting agent) ja kuivaukseen.

Netistä löytyy Ilfordin metodista muutamiakin erilaisia versioita. Yksi Ilfordin käyttäjäfoorumilta löytämäni huuhtelu menee seuraavasti: ensimmäinen tankillinen, yksi kääntö; toinen tankillinen, viisi kääntöä; kolmas tankillinen, 10 kääntöä; neljäs tankillinen, 20 kääntöä; viides tankillinen,  yhden minuutin seisotus ja 20 kääntöä.

Koska olen saanut puhtaita negatiiveja omallakin ympäristöystävällisemmällä huuhtelutavallani, aion seuraavat filmit huuhdella Ilfordin tapaan.

Ylläolevat on skannattu kinokokoisista negatiiveista Epson V700-skannerilla 2400dpi-resoluutiolla. Nettiin laitettaessa kuvat on pienennetty inhimillisempään kokoon. Aion pikapuolin tilata joitain skannaamiani filmivalokuvia paperikuviksi (testin vuoksi). Odotan mielenkiinnolla, miltä printit näyttävät noin 10×15- ja 15×20 -kokoluokissa.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 150mm f/3.5 N, loittorenkaat ja Kodak Portra 400VC

Tämänkin filmin kehitin itse Tetenal C-41 -liuoksilla. Filmi oli seitsemäs samoilla litkuilla. Kodak Portra 400VC näyttää parhaat puolensa hyvässä valossa ja näyttää pitävän Tetenal C-41-prosessista. Mamiya 150mm f/3.5 N -objektiivin bokeh on kaunis.

Mustavalkoiset filmit:

• Fomapan 400 120 (10-pack) x 1 – testiin, halpaa ja näkemäni mukaan hyvää, sopii yhteen Rodinalin kanssa
• Fomapan 100 120 x 5
• Fomapan 100 135-36 x 2
• Kodak Tri-X 400 120 (5-pack) x 2 – tekee mieli raetta, monipuolinen ja venyvä
• Kodak T-Max 400 135-36 x 5

Yhteensä 32 rullaa.

Värifilmit:

• Kodak Portra 400VC 120 (5-pack) x 1
• Kodak Ektar 100 135-36 x 2 – testiin
• Fuji Pro 800Z 120 (5-pack) x 1 – testiin, poistuva filmi
• Fuji Superia Xtra 400 120 (5-pack) x 1 – avokin käyttöön
• Fuji Reala 100 120 (5-pack) x 1 – ihanat laimeat sävyt
• Fuji Provia 100F 120 (5-pack) x 1 – testiin, diafilmi
  

Yhteensä 22 rullaa.

Kemiat:

• Kodak D-76 3,8 l x 1 – testiin
• Tetenal Colortec C-41 1 l x 1

Kiev 60, Carl Zeiss Jena 50mm f/4 Flektogon, Kodak Portra 400VC, Tetenal Colortec C-41

Filmikameroita on talouteen eksynyt melko monta, joista yhtä lukuunottamatta kaikki ovat käytössä. Kohtapuolin kotiin saadaan vielä yksi kuvausväline: Mamiya M645 1000s -kamera, jolla otetaan 6×4.5-formaatin (keskikoko) kuvia 120-rullafilmille. Ruudunkoko negatiivilla on siis 6 x 4,5 cm.

Ennestään omistan kaksi keskikoon kameraa (Kiev 60 ja Welta Weltax), joilla kummallakin otetaan 6×6-formaatin kuvia. Kiev 60-kamerasta olen mahdollisesti luopumassa uuden hankinnan myötä, mutta lopullisen päätöksen teen vasta myöhemmin. Mamiyasta lisää piakkoin, todennäköisesti jo tällä viikolla. Keskikoko roks!