Noon Pinole -kameralla Kodak T-Max 100-filmille. Valotusaika 4 sekunnin luokkaa. Filmi kehitetty 22-aseisessa Kodak D-76 1:1 -kehitteessä 10 minuuttia.

Keltaisella, oranssilla ja punaisella suotimella (filter), joka ruuvataan objektiivin nokalle, saadaan mustavalkokuviin lisää kontrastia. Varsinkin taivaan sinisyys tummenee näitä suotimia käyttäessä. Punainen tuo eniten tehoa, keltainen vähiten.

Nämä kuvat on kuvattu Nikon F100 -filmikameralla ja Tamron 19-35mm f/3.5-4.5 -objektiivilla polttovälillä 19mm, joka antaa noin 97 asteen kulman. Käytössä on B+W-merkkinen punainen suodin. Filminä on mustavalkoinen halpisfilmi Rollei Retro 100, joka on kehitetty Kodak D-76-kehitteellä 1:1-laimennoksella 20 asteen lämpötilassa 13,5 minuuttia.

Edullinen, Agfan valmistama Rollei Retro 100 yrittää kovasti päästä suosikkimustavalkofilmikseni. Sen sävyt on kauniit ja varsinkin D-76-kehitteellä käsiteltynä lopputulos on erittäin miellyttävä. Ostin filmiä edullisen satsin (16 kinofilmiä 25 eurolla), joten kokeiltavaa riittää. Toistaiseksi olen kuvannut kaksi rullallista oletusherkkyydellä (ISO100). Tätä filmiä täytyy myös prässätä!

Ylläolevat on skannattu kinokokoisista negatiiveista Epson V700-skannerilla 2400dpi-resoluutiolla. Nettiin laitettaessa kuvat on pienennetty inhimillisempään kokoon. Aion pikapuolin tilata joitain skannaamiani filmivalokuvia paperikuviksi (testin vuoksi). Odotan mielenkiinnolla, miltä printit näyttävät noin 10×15- ja 15×20 -kokoluokissa.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 150mm f/3.5 N, loittorenkaat ja Kodak Portra 400VC

Tämänkin filmin kehitin itse Tetenal C-41 -liuoksilla. Filmi oli seitsemäs samoilla litkuilla. Kodak Portra 400VC näyttää parhaat puolensa hyvässä valossa ja näyttää pitävän Tetenal C-41-prosessista. Mamiya 150mm f/3.5 N -objektiivin bokeh on kaunis.

Olen aiemmin skannannut vain 1200dpi-tarkkuudella, koska olen esitellyt skannauksia vain netissä. Eilen päätin kokeilla, miltä kinokoon filmi näyttäisi 2400dpi-tarkkuudella skannattuna. Nettiin pienennettynä eroa ei huomaa pienemmällä tarkkuudella skannattuun verrattuna, joten nettiin voi edelleen skannata pienemmälläkin resoluutiolla. 2400+ dpi-tarkkuudella skannatut tulevat tarpeeseen, jos kuvista teettää paperiversiot, ja tätä aion testata piakkoin. Koska kehitän värifilminkin nykyään kotona, minulla ei ole näistä paperiprinttejä. Eteen saattaa tulla tilanne, kun perhejuhlan tai lomamatkan filmikuvat haluaa paperille, joten aion varmistua laadusta jo etukäteen.

Skannauslaatu V700:lla alkaa olemaan jo aika hyvin kohdillaan. Kunhan vielä pääsee eroon lopuista pölyistä, ei näitä tarvitse enää hävetä digikuvien rinnalla.

Fujica ST605N, Auto-Beroflex 28mm f/2.8 ja Fuji Superia 400

Nikon EM, Nikon Series E 50mm f/1.8 ja Kodak TMAX 400

Käytössäni oli vain Agfa Rodinal -kehitettä, joka ei oletusarvoisesti ole se paras prässäyskehite, joten joudun tekemään jonkin verran työtä, että löysin sopivat neuvot filmin kehittämiseksi. Löysin Flickristä muutaman käyttäjän, jotka olivat prässänneet FP4+ -filmiä jopa kolmella aukolla käyttäen Rodinalia. Esimerkiksi micromoogman oli prässännyt samaista filmiä ISO800:aan asti käyttäen 24-asteista 1+50 Rodinalia, kehitysaika oli ollut 30 minuuttia.

Tuon esimerkin ja  ”50% lisää kehitysaikaa per aukko” -sovelluksen perusteella päädyin kehittämään väärin valottamaani FP4+ 125 -filmin 20-asteisessa 1+50 Rodinalissa 30 minuutin ajan. Arvioin, että 4 astetta haaleampi kehite* kompensoi yhden aukon erotusta micromoogmanin filmiin nähden. Lisäksi Massive Dev Chartista löytyi FP4+ -filmille Rodinal-kehitysaika ISO200-prässäykselle: 1+50 seos ja 20 minuuttia (50% lisäys ylimääräisestä aukosta).

Alla kolme ruutua kyseiseltä alivalotetulta filmiltä. Mielestäni lopputulos on erittäin hyvä. Agitoin kehitystankkia hitaasti ja vain kerran 30-45 sekunnin välein, koska tietääkseni rajut agitoinnit lisäävät rakeen määrää. Onnistunut kokeilu saa minut melkein kokeilemaan alivalotusta vielä toisella FP4+ -rullalla.

*) Mitä lämpimämpi kehite, sitä lyhyemmät kehitysajat tarvitaan. Yleisesti mustavalkofilmeille ei suositella alle 5 minuutin kehitysaikoja.

Skannasin äskettäin kuvaamani Fuji Reala 100 -rullafilmin kokeilun vuoksi sekä SilverFastilla että skanneriajurilla. Kummallakin työkalulla käytin oletusasetuksia ilman automaattisia värikorjailuja. Esikatselun perusteella värikorjaus olisi vain vahvistanut kuvien sävyjä.

Alla on kolme esimerkkiä näiden kahden työkalun eroista. Vasemmanpuoleisin (tai ylin) kuva on skannattu SilverFast SE 6.6 -ohjelmalla, keskimmäinen kuva Epsonin OS X -ajurityökalulla ja oikeanpuoleinen (tai alin) on ajuriskannauksesta korjattu versio. Ainoa säätö, jonka olen korjattuihin versioihin tehnyt, on vihreän sävyn kevyt nipistys curvella. Kussakin esimerkissä korjaus on täsmälleen sama. Tein tuosta vihreän kanavan säädöstä Photoshop-actionin vastaisuuden varalle. Korjaus on toteutettu tietenkin adjustment layerinä, joten korjauskurvia voi helposti säätää tarpeen mukaan.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Ilford HP5+ 400

Koska en ole mitenkään ihastunut Ilfordin mustavalkofilmeihin, mutta sellaisia muutamia rullia jääkaapin vihanneslokerosta löytyy, käytin viimeisen HP5+ 400 -rullafilmin Mamiya M645 1000s -kameran testirullaksi. Objektiivina oli M645:n kittiobjektiivi eli Mamiya Sekor C 80mm f/2.8.

Kehitin filmin 1+50-suhteessa laimennetulla Agfa Rodinalilla. Kehityslämpötila oli 20 astetta ja kehitysaika 11 minuuttia. Koska halusin pitää rakeen mahdollisimman laimeana (en pidä HP5+:n rakeesta), agitoin kehitystankkia 30-45 sekunnin välein yhdesti erittäin rauhallisesti.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Ilford HP5+ 400

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Ilford HP5+ 400