Pieni, pienempi, MacBook Air

Viime viikon maanantaina Apple Storesta tilaamani laitteet saapuivat vihdoin tänään. Hemmottelin itseäni uudella iMacilla (21.5″, 2.7GHz Quad-Core i5, 4Gt, 1000Gt) ja 11-tuumaisella MacBook Airilla (1.6GHz Dual-Core i5, 4Gt, 128Gt). Tilauksen toimitukseen meni poikkeuksellisen kauan, koska tilasin iMacin Magic Mousen sijaan Trackpadilla (“custom configuration”).
MacBook Airin on tarkoitus olla talouden sohva- ja reissukone. Tästä syystä päädyin pienempään 11-tuumaiseen suuremman 13-tuumaisen sijaan. Ostin pienemmästä Airista sen paremman version, jossa on 4 gigatavua muistia ja 128 gigatavun SSD-levy. En lähtenyt maksamaan ylimääräistä nopeammasta prosessorista, koska EveryMac.comin (ja Geekbenchin) mukaan tässä Airissa on enemmän papua (laskentatehoa) kuin nykyisessä (tai siis nyt entisessä) late 2009-mallistoa olevassa iMacissäni. Graafisessa suorituskyvyssä iMac tietenkin voittaisi Airin integroidun näytönohjaimen, mutta uudempi prosessori ja SSD-levy antavat peruskäyttöön kivasti puhtia.
Olen nyt räplännyt Airia nelisen tuntia. OS X 10.7 (Lion) -käyttöjärjestelmän myötä koneessa on oletuksena päällä natural scrolling, “luonnollinen viertys”. Se aiheuttaa ensimmäisen illan jälkeen päänvaivaa. Aivoni eivät voi käsittää, miten hiirilevyä pitäisi käyttää kuin kosketusnäyttöä. Aion antaa uudelle viertystavalle pari päivää aikaa, minkä jälkeen harkitsen paluuta normaaliin.
Käytettyäni pääasiassa pöytäkonetta ja tavallista hiirtä monta vuotta, klikkailin noin puolet Trackpadin multi touch-omininaisuuksista pois päältä. Aion lisäillä niitä käyttöön hiljalleen, jos koen ne tarpeellisiksi. Eniten kaipaan sitä, että saisin Dashboardin esimerkiksi kolmen sormen alasvedon taakse. Käytän Dashboardilla olevaa laskinta yllättävän usein. Samoin tarkkailen koneen tietoja iStats Pro’sta lähes päivittäin.
Muiden Lionin tuomien uudistusten (Launchpad, Mission Control) hyödyt ja käyttötarkoitukset ovat myöskin vielä hieman hämärän peitossa. Eiköhän ne ala käytön myöt selkiytymään. Vaikkakin… Launchpadia en ehkä koskaan ota käyttöön. Pidän tavallisesta stack-muotoisesta ohjelmavalikosta. Launchpad saattaa olla Exposén kaltainen ominaisuus, jota en tule koskaan käyttämään.












