Käytän WordPressin päälle rakennetussa blogissani Sociable-lisäosaa, jolla postauksiin saa jakonapit. Jakonapit saa joko automaattisesti Sociablen asetuksilla jokaisen postauksen (ja halutessaan myös sivun) loppuun, mutta nappien paikan voi myös määritellä itse. Myös näytettävät palvelut voi valita ja järjestää itse melkein sadan joukosta..

Jos Sociable-nappien paikan haluaa määrittää itse, se tehdään ulkoasuteeman tiedostoihin lisäämällä seuraava koodi sopivaan kohtaan.

<?php
if (function_exists('sociable_html')) {
 echo sociable_html();
}
?>

Halutessaan koodin voi laittaa esimerkiksi <div class="share"></div> -tagien väliin helpottamaan CSS-muotoilua. Kun paikan määrittelee itse, kannattaa ruksit ottaa pois Sociablen asetuksista otsakkeen Position alta. Samoin Tagline-rivi kannattaa tyhjentää. Muut asetukset voi laittaa kuten haluaa.

Ja sitten kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen…

Sociable-lisäosa tuottaa kullekin jakopalvelulle omanlaisensa linkin, jonka avulla postauksen nimi ja osoite (URL), ja joissain tapauksissa myös postauksen katkelma, siirretään jakopalveluun. Näitä linkkirimpsuja voi halutessaan (osatessaan) muokata haluamakseen. Lisäosaa voi muokata suoraan WordPressin hallintapaneelissa: Lisäosat > valitse Sociablen kohdalta Muokkaa.

Ensimmäisenä WordPressin editoriin aukeaa sociable.php-tiedosto, joka onkin ainoa, joka tarvitsee muutoksia. sociable.php-tiedostossa on jokaisen valittavissa olevan palvelun rimpsut ja jonkin verran muuta koodia. Rimpsut voi halutessaan muokata uuteen muotoon. Kussakin rimpsussa vilahtelee kaksi tai kolme seuraavista: PERMALINK, TITLE ja ENTRY. PERMALINK lisää rimpsuun postauksen osoitteen, TITLE postauksen otsikon ja ENTRY tarvittaessa katkelman.

Jos käytössäsi on WordPressin nätit URLit, jotka ovat muotoa http://www.omaosoite.fi/2010/08/06/postauksen-otsikko, PERMALINK pidentää lopullista rimpsua melkoisesti. Varsinkin Twitterissä merkit ovat kultaakin kalliimpia, koska yksi tweet on maksimissaan 140 merkkiä pitkä, joten lyhyt osoite olisi parempi kuin pitkä. Postauksen osoite pitää tietenkin pitää mukana, joten sitä ei voi rimpsusta poistaa, mutta keksin keinon, jolla linkistä saa lyhyemmän hukkaamatta osoitteesta omaa domainia.

PERMALINKin tuottaman osoitteen muokkaus on yksinkertaista. Etsi sociable.php-tiedostosta seuraava kohta. Siinä $permalink-rivi määrittää, mitä PERMALINKin tilalle laitetaan. Oletuskoodi siis hakee postauksen normaalin osoitteen, on käytössäsi minkälainen WordPress-URL tahansa.

// Clean the excerpt for use with links
$excerpt = str_replace('+','%20',$excerpt);
$permalink = urlencode(get_permalink($post->ID));
$title = str_replace('+','%20',urlencode($post->post_title));

Kun koodi muutetaan seuraavaan muotoon (korvaa http://omaosoite.fi omalla domainillasi ilman www:tä), pitkäksi venähtävän osoitteen tilalle sijoitetaan WordPressin oletusmuotoinen URL http://omaosoite.fi/?p=10. Alla olevassa koodissa $post->ID tulostaa osoitteeseen postauksen ID-numeron, joka on juokseva numero ykkösestä eteenpäin.

// Clean the excerpt for use with links
$excerpt = str_replace('+','%20',$excerpt);
$permalink = 'http://omaosoite.fi/?p='.$post->ID;
$title = str_replace('+','%20',urlencode($post->post_title));

WordPress-blogisi osaa ohjata lyhennetylläkin linkillä oikeaan osoitteeseen ilman, että sinun tarvitsee tehdä muita muutoksia. Muutoksen jälkeen kaikkissa valitsemissasi jakolinkeissä postaukseen osoittava linkki on lyhyttä muotoa.

Lyhentämällä linkit näin, lyhennetty linkki on luotettavamman näköinen kuin verkosta löytyvillä URL-lyhennyspalveluilla toteutetut linkit, jotka ovat yleensä sekalaisten merkkien jono.

Esimerkiksi tämän postauksen lyhennetty URL on http://sippingdesigns.com/?p=1151. Toimii!

Lisämuutoksia

Itse olen muokannut myös Twitter-rimpsua erikseen, koska haluan, että Twitter-nimimerkkini näkyy vierailjoiden jakamissa tweeteissä, jos he eivät sitä poista. Alla on oletusmuotoinen Twitter-rimpsu.

'Twitter' => Array(
'favicon' => 'twitter.png',
'awesm_channel' => 'twitter',
'url' => 'http://twitter.com/home?status=TITLE%20-%20PERMALINK',
'spriteCoordinates' => Array(343,55),
'supportsIframe' => false,
),

Olen muokannut sen seuraavaan muotoon. Olen lisännyt oletusrimpsun alkuun “RT @perminna: “-pätkän. Rimpussa välilyönnit pitää korvata %20-merkinnällä. Rimpsun alkuosaan ei saa kajota, jos haluaa että Twitter-jakolinkki toimii oikein. Muutoksia saa tehdä =-merkistä alkaen.

'Twitter' => Array(
'favicon' => 'twitter.png',
'awesm_channel' => 'twitter',
'url' => 'http://twitter.com/home?status=RT%20@perminna:%20TITLE%20-%20PERMALINK',
'spriteCoordinates' => Array(343,55),
'supportsIframe' => false,
),

Alla olevaan kuvakaappaukseen olen merkinnyt punaisella kohdat, jotka näkyvät lopullisessa tweetissä, jossei sitä jakaja muokkaa.

Samaan tapaan voisi muokata myös muiden jakopalvelujen rimpsut.

Perinteinen loppupesuteoria mustavalkofilmejä kehittäessä sanoo, että kiinnityksen jälkeen kehitettyä filmiä huuhdellaan juoksevassa vedessä (lähteestä riippuen) 10-20 minuuttia. Tässä ajassa ehtii viemäriin valua kymmeniä litroja vettä, mikä ei ole ollenkaan luontoystävällistä. Huuhteluun käytettävän veden määrä on huimasti paljon suurempi kuin värifilmikehityspakettien ohjeiden mukaan pitäisi käyttää värifilmien loppuhuuhteluun. Esimerkiksi Tetenal ohjeistaa C-41-paketissaan loppuhuuhteluun käytettävän 3 minuuttia.

Olen kehittänyt sekä mustavalko- että värifilmejä nyt noin puolen vuoden ajan. Koskaan en ole mustavalkofilmiä huuhdellut juoksevassa vedessä, vaan olen ihan vettä säästääkseni vaihtanut veden kehityspurkkiin noin puolen minuutin välein. Filmikelaa olen pyöritellyt/liikutellut huuhteluvedessä verkkaiseen tahtiin. Kokonaisuudessaan olen huuhdellut filmiä 10-15 minuuttia enkä ole huomannut amatöörisilmin havaittavaa ongelmaa filmien puhtauden kanssa.

Tänään silmiini osui maininta “Ilford Film Wash Method” -huuhtelusta. Filmin voi Ilfordin mukaan huuhdella vieläkin vähemmällä vedellä hyvin lopputuloksin. Alla lainaus Ilford Rapid Fixerin dokumentaatiosta (Ilfordin sivut):

After fixing, fill the spiral tank with water at the same temperature, +/-5ºC (9ºF), as the processing solutions and invert it five times. Drain the water away and refill. Invert the tank ten times. Once more drain the water away and refill. Finally, invert the tank twenty times and drain the water away.

Huuhteluun tarvittaisiin kolme tankillista kehityslämpöistä (20-24 astetta +/- 5 astetta) vettä. Kiinnityksen jälkeen tankki täytetään puhtaalla huuhteluvedellä, agitoidaan (eli käännellään) viidesti ja vaihdetaan vesi puhtaaseen. Käännellään 10 kertaa ja vaihdetaan puhtaaseen. Kolmatta tankillista käännellään 20 kertaa ja kaadetaan pois. Filmi on valmis mahdolliseen kostutusainekäsittelyyn (wetting agent) ja kuivaukseen.

Netistä löytyy Ilfordin metodista muutamiakin erilaisia versioita. Yksi Ilfordin käyttäjäfoorumilta löytämäni huuhtelu menee seuraavasti: ensimmäinen tankillinen, yksi kääntö; toinen tankillinen, viisi kääntöä; kolmas tankillinen, 10 kääntöä; neljäs tankillinen, 20 kääntöä; viides tankillinen,  yhden minuutin seisotus ja 20 kääntöä.

Koska olen saanut puhtaita negatiiveja omallakin ympäristöystävällisemmällä huuhtelutavallani, aion seuraavat filmit huuhdella Ilfordin tapaan.

Tarvitset:

• Apple iPhone -puhelimen 3.x-ohjelmistolla ja siihen mielellään kiinteähintaisen nettiyhteyden, jotta mobiilisurffailu ei aiheuta yllätystä laskuun
• tietokoneen, jossa on Bluetooth

Yhteyden muodostaminen:

Alla olevat ohjeet on Windows 7:lle, mutta näitä soveltamalla onnistunee myös muissa Windows-järjestelmissä ja Macissä.

1. Valitse iPhonesta Asetukset > Yleiset > Verkko > Internet-jako.
2. Käynnistä Internet-jako. Jos puhelimen Bluetooth on pois päältä, puhelin kysyy, haluatko kääntää sen päälle.
3. Käynnistä tietokoneen Bluetooth. Bluetooth kuvake (sininen) ilmestyy ilmoitusalueelle ruudun oikeaan alareunaan.
4. Tuplaklikkaa Bluetooth-kuvaketta* ja valitse Add device (tai Lisää laite tai lähin vastaava). Kone etsii lähellä olevia Bluetooth-laitteita.
5. Valitse iPhonesi ja vahvista laiteparitus sekä puhelimesta että Bluetoothista.
6. iPhone ilmestyy Bluetooth-laitteiden listaan. Klikkaa iPhonea oikeanpuoleisella hiiren napilla ja valitse Connect using > Access point.
7. Vahvista yhteys.
8. Avaa tietokoneen internet-selain ja aloita surffailu.

*) pääset Bluetooth-laitteisiin myös Ohjauspaneelista valitsemalla Hardware and Sound > Devices and Printers > Bluetooth Devices.

Minulla on iPhonessa kiinteähintainen mobiiliyhteys, jonka pitäisi toimia täydellä nopeudella (teoreettisesti jopa 3.6 Mb/s), mutta puhelimellakaan en ole päässyt kuin vähän yli 1 Mb/s nopeuteen, mikä kyllä riittää mobiilisurffailuun. Kun olin saanut iPhonen toimimaan tietokoneen modeemina, testasin yhteyden nopeutta Speedtest.netissä. Alla kolme eri testitulosta, joista kaksi ensimmäistä on Turun testiserverin kautta, kolmas Helsingin testiserverin kautta.

Alla vielä vertailun vuoksi testi, joka tehty samaisella netbookilla langattomassa kotiverkossa.

Asentelin sunnuntaina HP Mini 5101 -netbookille Windows 7 Professional -käyttöjärjestelmän USB-tikulta. Olen aiemmin tehnyt Windows-tikun perinteisellä komentorivimenetelmällä, mutta nyt käytin erilaista tekniikkaa. Buuttaavan USB-muistin luominen onnistui nykyään muutamassa minuutissa näppärällä UNetbootin-tyyppisellä ohjelmalla nimeltä WinToFlash (sivut tällä hetkellä alhaalla*), joka valitettavasti toimii vain Windowsissa. Uusi netbookini Windows XP-käyttöjärjestelmineen pääsi siis heti ensimmäiseksi tikunluontipuuhiin. Löysin ohjelman ja siihen lyhyet (vanhentuneet) ohjeet Into Windows-blogista. Ilmainen ohjelma hoiti tikun käyttövalmiiksi formatoinnista lähtien.

*) Ohjelman voi ladata myös muun muassa Softpedian ohjelmistotietokannasta.

Samaan syssyyn löysin viiden vuoden takaisen blogipostauksen, jossa neuvotaan Microsoftin oman levykuvamounttaajan käyttö. Ohjeissa kerrotaan, että kyseinen työkalu, joka pitää ladata erikseen Microsoftin sivuilta, toimii Windows XP:ssä, mutta saattaahan tuo toimia myös uudemmissa Windows-järjestelmissä, en ole kokeillut. Microsoftin työkalu toimii vain *.iso-levykuville. Kolmannen osapuolen softista esimerkiksi ilmainen Virtual CloneDrive hoitaa mounttaamisen helposti.

Buuttaavan asennustikun luomiseksi tarvitset ohjelmien (WinToFlash ja virtuaaliasema) lisäksi:

• Windowsin (XP, Vista, 7) asennuslevykkeen tai -levykuvan
• 4 Gt:n USB-muistin
• Windows (XP, Vista, 7) -koneen

Nykyisellä WinToFlash-versiolla (0.6.0003 beta) asennustikku syntyy seuraavasti:

Huom! Jos WinToFlash aukeaa suomenkieliseksi, kannattaa kieli vaihtaa englanniksi valitsemalla Palvelujen > Valinnat > Kieli, sillä suomenkielinen käännös on karmea, minkä näkee jo valikoiden nimistä.

1. Aseta asennuslevy optiseen asemaan tai mounttaa levykuva virtuaaliasemaksi.
2. Avaa WinToFlash ohjelma (sitä ei tarvitse asentaa).
3. Valitse Advanced mode-välilehti ja valitse pudotusvalikosta joko Transfer Windows Vista/2008/7 setup to USB drive tai Transfer Windows XP/2003 to USB drive tarpeen mukaan.
   
4. Valitse Run.
5. Valitse seuraavassa näkymässä ensimmäiseen laatikkoon hakemisto/asema, josta Windowsin asennuslevy tai asennuslevykuva löytyy. Valitse toiseen laatikkoon USB-muisti.
6. Todennäköisesti Process steps- ja Format-välilehtien asetuksiin ei tarvitse puuttua, mutta voit kuitenkin varmistaa, että ne ovat kuten alla olevissa kuvakaappauksissa.
   

   

7. Valitse Run ja anna koneen ruksuttaa tikku valmiiksi.

Itse kehittämällä voi helposti harrastaa myös cross processingia eli värifilmin kehittämistä väärässä prosessissa. Yleisin cross processing-tapa on kehittää positiivifilmi negatiivikemioilla, jolloin väreistä tulee enemmän tai vähemmän vääristyneitä. Esimerkkikuvia löytyy Flickristä tuhansia.

Värifilmit kehitetään samalla periaatteella kuin mustavalkofilmitkin ja kemioita lukuunottamatta välineistö on sama. Jos siis omistat kehityspurkin ja filmikelan, lämpömittarin, muutamia mittakannuja ja tyhjiä muovipulloja, olet valmis kehittämään myös värifilmisi kotona. Olen aiemmin kirjoittanut englanninkieliset ohjeet mustavalkofilmin kehittämiseen ja tulossa on myös suomenkielinen artikkeli.

Värifilmikemiasettejä on useita, mutta ehkä helpoiten pääsee käsiksi Tetenal Colortec-setteihin, joiden mukana tulee kaikki tarvittavat litkut värifilmien kehittämiseen. C-41-paketissa mukana on developer (kehite), blix eli bleach + fix (valkaisuaine ja kiinnite) ja stabilizer (jonkin sortin loppuhuuhtelu, verrattavissa mustavalkokehityksen wetting agentiin). E-6-paketissa tulee vastaavat kemiat diafilmeille. Paketissa on ohjeet kemioiden valmistamiseen (kaikki aineet tehdään kahdesta tai useammasta seoksesta ja vedestä). Settejä myydään sekä litran että viiden litran paketeissa. Litran paketilla kehittää 12-16 filmiä, mutta netistä löytyy tarinoita myös jopa 40 filmin kehittämisestä samoilla seoksilla.

Hinta kotona kehittäessä

Tetenalin settejä saa myös Suomesta, mutta ulkomailta tilatessa hinnat ovat selvästi edullisemmat, jos samalla tilaa myös muuta. Esimerkiksi saksalaisessa Macodirect.de-kaupassa C-41-setti maksaa noin 18 euroa, E-6-setti noin 32 euroa. Päälle tulee postikulut (noin 10 eurosta ylöspäin). Jos samalla tilaa myös esimerkiksi filmiä, joka on ulkomailla selvästi edullisempaa kuin Suomessa, voidaan Tetenal-paketille laskea vaikka 5 euron postikulut per setti. Jos setillä kehittää 16 filmiä, saadaan negatiivifilmin kehityshinnaksi oman työn lisäksi 1,43 euroa. Positiivifilmille kehityshinta on 2,31 euroa. Mitä enemmän filmejä kehittää samoilla seoksilla, sitä alemmas filmikohtaiset hinnat painuvat.

Tetenalin ohjeiden mukaan valmiit kemiaseokset säilyvät muutamia viikkoja, mutta ilmeisesti ne säilyvät pidempäänkin, jos säilytyspulloista puristaa ylimääräisen ilman mahdollisimman hyvin pois. Omaa kokemusta pidempään säilytetyistä kemioista ei vielä ole.

Kehitysprosessi

Esimerkki on kirjoitettu C-41-prosessin perusteella, mutta E-6 menee samaan tyyliin. Kehityskemioiden mukana tulee selkeät englanninkieliset ohjeet, joita seuraamalla pärjää. Värifilmiprosessi eroaa mustavalkoprosessista eniten lämpötilan suhteen. Mustavalkofilmiä voi kehittää useissa eri lämpötiloissa (20 asteesta lähtien), mutta värifilmi pitää kehittää 38 asteessa.

Kehitysajat on listattu kemioiden ohjeissa. Aikoja pidennetään asteittain, kun filmejä kehittää samoilla seoksilla enemmän.

1. Laita filmi kehityspurkkiin täysin pimeässä huoneessa.
2. Esilämmitä filmipurkkia pitämällä sitä vesihauteessa. Näin ehkäistään kehitteen viileneminen, kun se kohtaa viileämmät filmit ja purkin.
3. Sekoita kemiat paketin ohjeiden mukaan (voit tehdä myös vain osan liuoksista, esimerkiksi puolet). Jos aiot kehittää heti ensimmäisen filmin, kannattaa tehdä seokset suoraan tarpeeksi lämpimään veteen, jottei niitä tarvitse lämmittää erikseen. Jos kehität jo valmiiksi tehdyillä liuoksilla, lämmitä kehite ja blix 38-asteisiksi vesihauteessa (noin 40-42 asteinen vesihaude lämmittää huoneenlämpöisen kehitteen melko nopeasti).
   
4. Käynnistä sekuntikello ja kaada kehite purkkiin. Kehitysaika 1.-4. filmille on 3 minuuttia 15 sekuntia. Uloskaatoaika (noin 10 sekuntia) on laskettu kehitysaikaan.
5. Agitoi eli kääntele kehityspurkkia kuten mustavalkofilmiä kehittäessä eli ensimmäiset 30 sekuntia ja tämän jälkeen 5 sekunnin ajan aina 30 sekunnin välein.
6. Kaada kehite purkista esimerkiksi mittakannuun, josta se voidaan myöhemmin siirtää säilytyspulloon.
7. Huuhtele pikaisesti (2-3 kertaa 38 asteista vettä purkkiin ja pois). Huuhtelua ei mainita kemioiden kehitysohjeissa, mutta sillä varmistetaan seosten pidempi ikä.
8. Kaada blix-liuos kehityspurkkiin. Agitoi kuten kehitettä. Blix-aika 1.-4. filmille on 4 minuuttia, mutta aika voidaan ylittää maksimissaan 50%.
9. Kaada blix purkista esimerkiksi mittakannuun, josta se voidaan myöhemmin siirtää säilytyspulloon.
10. Huuhtele filmiä (mieluiten noin 38-asteisella) vedellä 3 minuuttia. Ensimmäiset pari huuhtelua voi tehdä nopeasti, mutta sen jälkeen voi puhtaan veden vaihtaa vaikkapa 30 sekunnin välein. Käytän vesihauteena käyttämääni vettä huuhteluun.
11. Kaada purkkiin stabilizer ja anna liota 1 minuutti. Tämäkin aika voidaan ylittää maksimissaan 50 prosentilla.

Älä huuhtele filmiä lopuksi, koska stabilizer tasaa kemialliset prosessit ja nopeuttaa filmin kuivumista. Laita filmi kuivumaan esimerkiksi sukkatelineestä. Metallisia nipsuja tai pyykkipoikia voi käyttää painona, jotta filmi pysyy ja kuivuu suorassa.

Huom! Kehitteeseen ei saa joutua blix-liuosta missään vaiheessa.

Säilytä liuokset muovipulloissa seuraavaan kertaan. Minulla on liian suuret muovipullot (1,5 litraa) litran seoksille. Näistä on hankala/mahdoton saada ylimääräinen ilma pois. Pitäisi hankkia jostain litran limsapulloja tätä varten. Vasemmalla punainen kehite, keskellä musta/liila blix ja oikealla melkein kirkas stabilizer.

While digital photography gets more and more popular and ordinary, analog photography refuses to die. It’s sticking around although most of the local photography labs and services have given up on film development. Luckily there are still a few places to get your films developed, and many of the smaller local photo labs use the remaining film developing labs as subcontractors.

Of course one option is to develop films at home. If you develop your films by yourself you are able to control the results more powerfully – you can play around with dilutions, temperatures and developing times (and styles) which all affect on contrast, bokeh and grain, among other things. After practice the developing process is quite easy and with black and white film it’s very affordable. The chemicals you need for developing one black and white film at home will cost you less than 50 cents.

There are many comprehensive tutorials (and even books) about film development available but here’s one more for black and white film with basic steps and information. I’m quite new to this so feel free to comment and ask questions.

You will need:

• A film developer, for example Agfa Rodinal or Ilford LC 29
• A film fixer, for example Agfa Agefix (Fix-Ag) or Ilford Rapid Fixer
• Water for stopping and washing
• A digital thermometer
• A film tank and reel (make sure you’ll get one that suits for your film format, usually the same tank/reel set suits for 35mm film and 120 rollfilm)
• A jug or two with deciliter scale (1-1.5 liters is good)
• A smaller graduated beaker
• A room that can be made totally dark, for example a bathroom or storage room without windows

You might also consider getting:

• A wetting agent, for example Ilford Ilfotol
• A stopwatch or an smartphone application to track the time. I’m using Time Machine with my Symbian 60 phone.

Tips and good to know:

• Practice with test roll how to put the film on the reel and into the tank. Once you know how to do it in day light and eyes closed (or in dark room), do it with the real film (in the dark room).
• Always check the temperatures, dilutions and other information from the bottle label or from manufacturer’s web site.
• Writing a timeline down beforehand makes it easier to keep up with the durations.
• Keep the same temperature through the process.
• The developing time depends on the film, the developer and the temperature. Check the developing time from The Massive Dev Chart, you can search either the film or developer to get the correct developing times. If you want to use a temperature which is not mention in the dev chart, you can use Ilford’s table (download PDF) to convert the developing times. For example, if the dev chart instructs to use developing time of 10 minutes in 20°C, but you want to use 24°C water, the Ilford table helps you to convert the developing time to 7 minutes for 24°C water.
• Some film developers can be used more than once but not all. Same with fixers.
• After fixing the film, the film should be washed for 15-20 minutes. It is recommended to wash the film under running water. But instead I have filled the tank, shaked it for 20-30 seconds and swapped the water to fresh (and continued this for 15-20 minutes). Update: The Ilford Washing Method goes: fill the tank, agitate five times; refill the tank, agitate 10 times; refill the tank, agitate 20 times.

The basic developing process:

1. Put the film on a film reel and into the tank in total darkness. I’m using our storage room in the basement for this.
2. Pour the diluted film developer (20-24°C) into the tank.
3. Agitate (turn upside down and back) the tank for the first 30 seconds and then for 5 seconds every 30 seconds.
4. Pour the film developer out of the tank.
5. Wash the film for 1-2 minutes (water into the tank, shake and water out x 3-4 times).
6. Pour the film fixer into the tank.
7. Agitate the tank for the first 30 seconds and then for 5 seconds every 30 seconds.
8. Wash the film for 15-20 minutes.
9. If you want, you can use a wetting agent after the final wash. Let the film soak in the diluted wetting agent for 1-2 minutes and then hang the film without washing it with water.
10. Hang the film to dry. Use something as a weight so that the film dries straight.

You can pour the chemicals down the drain with lots of water.

Modern WordPress content management system offers several built-in tools for modifying the look of your comments. The features have been there for awhile now and in 2.8 they added also the threaded commenting. At the moment the newest version of WordPress is 2.9.1.

One of the easiest ways to modify the comment list is to make the post author’s comments to stand out. Another easy way is to adjust even and odd comments to look different. Modifying the look of comment list and individual comments is not difficult but it requires that you understand how CSS (Cascading Style Sheets) syntax flows and how (X)HTML ((Extensible) Hypertext Markup Language) selectors work.

Below is an example of comment list where all the comments look exactly the same. Of course gravatars and names help to identify the comment writers but if there are dozens of comments, it may be difficult or at least slow to find the post author’s comments which usually are replies to other comments.

In the second example I’ve used different background color in the post author’s comment so that it can be spotted quickly. This is just a simple example and of course the author’s comment could be modified in any way CSS allows.

The WordPress function that prints the post or page comments is (specification):

<?php wp_list_comments(); ?>

This function displays the comments inside <li></li> elements by default and therefore it’s recommended to wrap the function with <ul></ul> or <ol></ul> if the default output is used. I’m not going to talk about modifying the structure of the comment list in this post but if you are interested you can find an example in WordPress Codex.

The small bit which we need to about the wp_list_comments() function is that in the default mode it embeds a lot of (X)HTML selectors into the <li></li> tags. We can use these selectors (classes to be more exact) to direct CSS styling into specific comments. If you are building your custom output you can use the following function to print the same selectors:

<?php comment_class(); ?>

Each comment (li element by default) will get comment class but there will be a bunch of other useful selectors too:

even / odd
thread-even / thread-odd
depth-1 / depth-2 / ... / depth-x
byuser
comment-author-name
bypostauthor

Okay, so you have your style sheet ready but how to make modifications to the post author’s comments? Now that we have the selectors in the list above, we can pick the correct one and use .bypostauthor in the style sheet to direct the style changes into specific comments, the post author’s comments. In the example only the background color is changed so we need to add the following into our style sheet:

.bypostauthor {
background-color: #284d39;
color: #cccccc;
}

The second line is not necessary to make the background green but it is necessary if you want to write valid CSS code. Valid CSS requires that if a background color is defined, also the text color must be defined, and vice versa. Now you will have free hands if you want to make more detailed changes. By the way, the even / odd class can be used to make even and odd comments to look different!

I’m going to introduce more built-in WordPress features in the future too. Plug-ins are useful but it’s always better to get the same features implemented in the WordPress core so that they are properly specified and the compatibility can be guaranteed. You can make suggestions for short tutorials in the comments.

Credits: The background texture in the example pictures is made using one of the brushes from KeReN-R’s Grunge Brushes 3 set.