Palkkaa minut!
Twitter
Flickr
RSS

Netgear WNDR3700-reitittimen pikatesti

Ethernet-kaapeli

Tänään aukesi kotiin uusi internet-yhteys, Soneran tarjoama 100M-laajakaista. Jotta uuden internet-yhteyden koko hienous saadaan käyttöön, asensin eilen hakemani Netgear WNDR3700-reitittimen käyttöön. Sitä ennen testasin kuitenkin 3,5 vuotta vanhan Buffalon nopeudet, jotta uudelle reitittimelle on jokin vertailukohta.

Vanha Buffalon reititin tukee maksimissaan 100 megan langallista yhteyttä ja 54 megan langatonta yhteyttä (WLAN g). Sillä on saanut vanhan 8/1 ADSL-yhteyden (DNA) koko nopeuden käyttöön niin langallisesti kuin langattomastikin.

Uusi Netgear WNDR3700-reititin tukee gigabitin langallista yhteyttä ja 300 megabitin langatonta yhteyttä (WLAN n), vieläpä kahdella taajuudella (2.4 GHz ja 5 GHz) yhtäaikaisesti.

Käyttöönotto

Netgear WNDR3700-reitittimen käyttöönotto oli helppoa. Netgearin mukana tuli lyhyet pikaoppaat muutamalla kielellä (ei suomeksi) ja CD-romppu, jolta olisi löytynyt asennusvelho Windows-ympäristöön. Rompulta löytyi myös hieman pidempi, muttei sen kattavampi, käyttöönotto-ohje Macille. Reitittimen pystyi ottamaan käyttöön myös selaimella ilman rompulta löytyvää ohjelmaa, mikä onkin ainoa tapa Mac OS X- ja Linux-ympäristöissä. Koska internet-yhteytemme ei vaadi käyttäjätunnuksia, netti oli heti piuhojen liittämisen jälkeen käytössä. Langattoman verkon kävin pystyttämässä ja salaamassa selain-ohjauspaneelissa. 2.4 GHz verkko lähti toimimaan heti, 5 GHz verkon kanssa tapahtui jotain, jota en ehdi tänään selvittämään. Todennäköisesti kirjoitin verkon salasanan väärin eikä läppäri saa verkkoon yhteyttä.

Sen lisäksi, että Netgearillä voi pystyttää kaksi erillistä WLAN-verkkoa, jotka toimivat eri taajuksilla, laitteelle voidaan määrittää vierasverkkotunnukset, joiden oikeudet pitäisi pystyä rajaamaan riittävän tarkasti.

100M internet-yhteys

Ensimmäisenä testasin uuden nettiyhteyden nopeutta langallisesti. Koneena oli Apple iMac, josta lähti Ethernet-kaapeli (Cat6) Netgearin laatikkoon, joka oli Ethernet-kaapelilla (Cat5e) kiinni seinäpistokeessa. Uusi yhteys ei vaadi modeemia. Ajoin Speedtest.netin testin läpi kolmella eri palvelimella: Petrozavodsk, jota testi tarjosi oletuspalvelimeksi, Turku ja Helsinki. Petrozavodsk- ja Helsinki-testissä oli molemmissa päälle 93 Mb/s latausnopeus. Turusta testi sai “vain” 45 Mb/s nopeuden. Lähtönopeus kirjattiin nopeimmaksi Helsinkiin (43 Mb/s) eikä Turku kauas jäänyt siitä (40,8 Mb/s). Venäjän suunnalle lähtönopeus oli hitain (18,9 Mb/s). Tämän nopean testin perusteella voi päätellä, että uusi nettiyhteys on rahansa arvoinen. Maksamme siitä 14,50 euroa vähemmän kuin vanhasta DNA:n ADSL-yhteydestä.

Soneran 100M-internetyhteys

Gigabittinen ja ännällinen kotiverkko

Testasin myös langattoman ja langallisen siirtonopeuden kotiverkossa. Siirsin langallisesti reitittimeen kytketyltä iMacilta 701 Mt kokoisen videotiedoston kolmesti kummallakin reitittimellä HP Mini 5101-miniläppärille. Kaksi siirtoa tapahtui langattomasti, yksi langallisesti (Cat5e-kaapeli). Langaton siirto tapahtui metrin päässä reitittimestä ja kellarikerroksessa (kaksi kerrosta asunnossa alempana). Kummallakaan koneella ei samanaikaisesti tehty muuta.

Alla yhteenveto uuden Netgearin ja vanhan Buffalon välillä (siirtoaika, siirron aikana ilmoitettu nopeushaarukka, keskiarvosiirtonopeus).

Siirtotapa | Buffalo (100 Mb/s LAN, WLAN g) | Netgear (1000 Mb/s LAN, WLAN n)

langattomasti reitittimen läheisyydessä | 4 min 32 s, 2,6-2,9 Mt/s, 2,57 Mt/s | 1 min 30 s, 7-9 Mt/s, 7,78 Mt/s

langattomasti kellarissa | 5 min 40 s, 0,6-2 Mt/s, 2,06 Mt/s | 3 min 25 s, 3,4-4,2 Mt/s, 3,42 Mt/s

langallisesti | 1 min 7 s, 10-11 Mt/s, 10,46 Mt/s | 0 min 28 s, 24-25 Mt/s, 25,03 Mt/s

Netgearin laite vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Huonoin puoli tällä hetkellä tuntuu olevan sen kiiltävä pinta, joka imaisi itsensä välittömästi täyteen pölyä.

Testaan myöhemmin, miten reitittimen USB-levyjako (Readyshare) toimii.

Kuvia

Netgear WNDR3700

Netgear WNDR3700, takaportit

Netgear WNDR3700, kiiltävä pinta on pölymagneetti

En jaksanut järjestää kliinisempää kuvausstudiota kuvia varten, joten kuvissa näkyy jos jonkinlaista rompetta. :-)

iPhonen kautta netissä

Ukkosen vuoksi päätin sulkea iMacin ja napata virtajohdot seinästä myös modeemista ja wlan-reitittimestä. Miniläppärin akussa oli virtaa, samoin iPhonen akussa. Ukkonen tarjosi sopivan tauon työhön. Olen useamman kerran käyttänyt iPhonea miniläppärin modeemina ja aina välillä kokeillut yhdistelmän eri paikoissa tarjoamia nopeuksia Speedtest.netin palvelulla. Speedtest.net tarjoaa Apple iPhonellekin nopeustestisovelluksen.

Speedtest.net-tulokset

Ajankulukseni päätin kokeilla kotona, millä nopeudella nettiyhteys tänään toimi miniläppärissä. Tulokset ovat hyvät, sillä tuo korkeampia tuloksia en ole koskaan saanut suoraan iPhonellakaan. Latausnopeus oli keskimäärin 1,76 megabittiä skunnissa. Lähetysnopeus on surkea 0,31 megabittiä sekunnissa. Ping on huono. Nyt tulokseksi saatu 641 millisekuntia on harvinaisen huono aiempiin kokeiluihini nähden.

Täsmälleen tämän testin jälkeen kokeilin iPhonen omaa sovellusta ja sain erikoisen huomattavasti paremmat latausnopeudet: 2,33 megabittiä sekunnissa. Paljon tätä nopeampi ei 3G-yhteyteni edes ole. Lähetysnopeus ja ping olivat samaa huonoa luokkaa miniläppärin kanssa. Kummankin testin aikana kumpikin laite oli tekemättä muuta.

Tietokone ja puhelin ovat liitettynä Bluetoothin avulla, joten se hidastanee tietokoneella käytettävissä olevaa yhteyttä. Myös koneen oma hitaus (pääasiassa käyttömuistin vähyys, 1 Gt Windows 7 Professionalilla) vaikuttanee yhteysnopeuteen. Ja tietenkin kuun asento vaikuttaa oleellisesti bittien nopeuteen.

Ukkonenkin ehti jo hellittää, joten palaan pöytäkoneen ja nopean laajakaistan ääreen.

Buuttaava USB-tikku Windowsin asennukseen

Koneisiin, joissa ei ole sisäistä optista asemaa, pitää asentaa käyttöjärjestelmä joko ulkoisen optisen aseman avustuksella tai USB-tikulta. Jälkimmäinen on huomattavasti edullisempi vaihtoehto, jos asemalle ei ole muuta käyttöä. Linuxeista on kohtuullisen näppärä tehdä buuttaava asennustikku UNetbootin-ohjelmalla (Windowsille ja Linuxille), mutta Windowsille vastaavan asennustikun tekeminen on ollut monimutkaisempaa. Aiemmin buuttaavan Windows-USB-tikun tekemiseen on muun muassa pitänyt käyttää Windowsin komentoriviä eikä tikun luonti ollut aina niin virtaviivaista.

Windows 7 Pro -työpöytä

Asentelin sunnuntaina HP Mini 5101 -netbookille Windows 7 Professional -käyttöjärjestelmän USB-tikulta. Olen aiemmin tehnyt Windows-tikun perinteisellä komentorivimenetelmällä, mutta nyt käytin erilaista tekniikkaa. Buuttaavan USB-muistin luominen onnistui nykyään muutamassa minuutissa näppärällä UNetbootin-tyyppisellä ohjelmalla nimeltä WinToFlash (sivut tällä hetkellä alhaalla*), joka valitettavasti toimii vain Windowsissa. Uusi netbookini Windows XP-käyttöjärjestelmineen pääsi siis heti ensimmäiseksi tikunluontipuuhiin. Löysin ohjelman ja siihen lyhyet (vanhentuneet) ohjeet Into Windows-blogista. Ilmainen ohjelma hoiti tikun käyttövalmiiksi formatoinnista lähtien.

*) Ohjelman voi ladata myös muun muassa Softpedian ohjelmistotietokannasta.

Samaan syssyyn löysin viiden vuoden takaisen blogipostauksen, jossa neuvotaan Microsoftin oman levykuvamounttaajan käyttö. Ohjeissa kerrotaan, että kyseinen työkalu, joka pitää ladata erikseen Microsoftin sivuilta, toimii Windows XP:ssä, mutta saattaahan tuo toimia myös uudemmissa Windows-järjestelmissä, en ole kokeillut. Microsoftin työkalu toimii vain *.iso-levykuville. Kolmannen osapuolen softista esimerkiksi ilmainen Virtual CloneDrive hoitaa mounttaamisen helposti.

Buuttaavan asennustikun luomiseksi tarvitset ohjelmien (WinToFlash ja virtuaaliasema) lisäksi:

  • Windowsin (XP, Vista, 7) asennuslevykkeen tai -levykuvan
  • 4 Gt:n USB-muistin
  • Windows (XP, Vista, 7) -koneen

Nykyisellä WinToFlash-versiolla (0.6.0003 beta) asennustikku syntyy seuraavasti:

Huom! Jos WinToFlash aukeaa suomenkieliseksi, kannattaa kieli vaihtaa englanniksi valitsemalla Palvelujen > Valinnat > Kieli, sillä suomenkielinen käännös on karmea, minkä näkee jo valikoiden nimistä.

  1. Aseta asennuslevy optiseen asemaan tai mounttaa levykuva virtuaaliasemaksi.
  2. Avaa WinToFlash ohjelma (sitä ei tarvitse asentaa).
  3. Valitse Advanced mode-välilehti ja valitse pudotusvalikosta joko Transfer Windows Vista/2008/7 setup to USB drive tai Transfer Windows XP/2003 to USB drive tarpeen mukaan.
    WinToFlash, step 1
  4. Valitse Run.
  5. Valitse seuraavassa näkymässä ensimmäiseen laatikkoon hakemisto/asema, josta Windowsin asennuslevy tai asennuslevykuva löytyy. Valitse toiseen laatikkoon USB-muisti.WinToFlash, step 2
  6. Todennäköisesti Process steps- ja Format-välilehtien asetuksiin ei tarvitse puuttua, mutta voit kuitenkin varmistaa, että ne ovat kuten alla olevissa kuvakaappauksissa.
    WinToFlash, process steps-asetukset

    WinToFlash, format-asetukset

  7. Valitse Run ja anna koneen ruksuttaa tikku valmiiksi.