Toissa viikonloppuna valotin Ilford FP4+ 125 -filmin vahingossa melkein kahdella aukolla ali. Valotin ISO125-filmin ISO400-herkkyydellä. Normaaliajoilla kehitettynä kuvat olisi jäänyt tummiksi. Ilfordin HP5+ 400 -filmi on tunnetusti hyvä prässättävä, mutta FP4+ -filmistä ei niinkään löydy kokemuksia.
Käytössäni oli vain Agfa Rodinal -kehitettä, joka ei oletusarvoisesti ole se paras prässäyskehite, joten joudun tekemään jonkin verran työtä, että löysin sopivat neuvot filmin kehittämiseksi. Löysin Flickristä muutaman käyttäjän, jotka olivat prässänneet FP4+ -filmiä jopa kolmella aukolla käyttäen Rodinalia. Esimerkiksi micromoogman oli prässännyt samaista filmiä ISO800:aan asti käyttäen 24-asteista 1+50 Rodinalia, kehitysaika oli ollut 30 minuuttia.
Tuon esimerkin ja ”50% lisää kehitysaikaa per aukko” -sovelluksen perusteella päädyin kehittämään väärin valottamaani FP4+ 125 -filmin 20-asteisessa 1+50 Rodinalissa 30 minuutin ajan. Arvioin, että 4 astetta haaleampi kehite* kompensoi yhden aukon erotusta micromoogmanin filmiin nähden. Lisäksi Massive Dev Chartista löytyi FP4+ -filmille Rodinal-kehitysaika ISO200-prässäykselle: 1+50 seos ja 20 minuuttia (50% lisäys ylimääräisestä aukosta).
Alla kolme ruutua kyseiseltä alivalotetulta filmiltä. Mielestäni lopputulos on erittäin hyvä. Agitoin kehitystankkia hitaasti ja vain kerran 30-45 sekunnin välein, koska tietääkseni rajut agitoinnit lisäävät rakeen määrää. Onnistunut kokeilu saa minut melkein kokeilemaan alivalotusta vielä toisella FP4+ -rullalla.
*) Mitä lämpimämpi kehite, sitä lyhyemmät kehitysajat tarvitaan. Yleisesti mustavalkofilmeille ei suositella alle 5 minuutin kehitysaikoja.
Luovutin Project 365/2010:n suhteen jo hyvän aikaa sitten. Tuskastuin siihen, että minulla ei ole tarpeeksi aikaa (eikä taitoa) tuottaa hyvää kuvaa päivittäin. Haluan pyrkiä laatuun määrän sijaan. Tällä hetkellä tahti on niin leppoisa, että voisin melkein heittää digivehkeillä vesikuikkaa. En usko, että siihen ryhdyn, mutta aion jatkossa painottaa yhä enemmän filmikuvausta. Filmikuvahan on aina hyvä, on se kuinka paska tahansa.
Kiev 60, Carl Zeiss Jena 50mm f/4 Flektogon, Kodak Portra 400VC, Tetenal Colortec C-41
Filmikameroita on talouteen eksynyt melko monta, joista yhtä lukuunottamatta kaikki ovat käytössä. Kohtapuolin kotiin saadaan vielä yksi kuvausväline: Mamiya M645 1000s -kamera, jolla otetaan 6×4.5-formaatin (keskikoko) kuvia 120-rullafilmille. Ruudunkoko negatiivilla on siis 6 x 4,5 cm.
Ennestään omistan kaksi keskikoon kameraa (Kiev 60 ja Welta Weltax), joilla kummallakin otetaan 6×6-formaatin kuvia. Kiev 60-kamerasta olen mahdollisesti luopumassa uuden hankinnan myötä, mutta lopullisen päätöksen teen vasta myöhemmin. Mamiyasta lisää piakkoin, todennäköisesti jo tällä viikolla. Keskikoko roks!
Last weekend I also tested the 0.4m extension tube I got with Kiev 60. I attached the extension tube between the Kiev body and 50mm f/4 Flektogon and shot a roll of Kodak Tri-X 400 around the house. It was kinda like a test round and I was lacking ideas. Last summer I took quite a lot macro and close-up shots of flowers and plants and this summer I intend to do the same, except now I’ll shoot also on film.
An extension tube shortens the minimum focusing distance of the lens, allowing a larger magnification. With 0.4m extension tube I was able to focus up to 8-10cm from the object. Normally the closest focusing distance with Flektogon is 0.5m so the extension tube shortened that by 40cm. Extension tube also causes shallower depth of field. The down-side is that you’ll need more light than when shooting without. I measured the light with Sverdlovsk-4 exposure meter but it does not know you are using an extension tube. It was difficult to approximate the needed increase in exposure time.
Kodak Tri-X 400 black and white film (120)
Kodak Tri-X 400 black and white film (120)
Kodak Tri-X 400 black and white film (120)
