Kirjoittaja on oululainen web-suunnittelija, harrastelijavalokuvaaja ja Mac-käyttäjä. Sipping Designs on sähköinen muistikirja ideoille, löydöille ja kokeiluille.
Vieraile myös valokuvaus-aiheisessa blogissa Roll A Week.
Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 150mm f/3.5 N, loittorenkaat ja Kodak Portra 400VC
Tämänkin filmin kehitin itse Tetenal C-41 -liuoksilla. Filmi oli seitsemäs samoilla litkuilla. Kodak Portra 400VC näyttää parhaat puolensa hyvässä valossa ja näyttää pitävän Tetenal C-41-prosessista. Mamiya 150mm f/3.5 N -objektiivin bokeh on kaunis.
Alla olevat kuvat eivät ole valokuvia isolla v:llä, mutta ne kelpaavat testikappaleiksi. Molemmat alla olevat kuvat on skannattu kinokoon (135) negatiiveista Epson V700 -tasoskannerilla ja SilverFast SE -ohjelmistolla. Mitä suuremmalla resoluutiolla skannaa, sitä suurempi digitoitu tiedosto syntyy ja sitä isompia paperiversioita digiversiosta voidaan tuottaa. Suuremmalla tarkkuudella skannaaminen myös kestää kauemmin.
Olen aiemmin skannannut vain 1200dpi-tarkkuudella, koska olen esitellyt skannauksia vain netissä. Eilen päätin kokeilla, miltä kinokoon filmi näyttäisi 2400dpi-tarkkuudella skannattuna. Nettiin pienennettynä eroa ei huomaa pienemmällä tarkkuudella skannattuun verrattuna, joten nettiin voi edelleen skannata pienemmälläkin resoluutiolla. 2400+ dpi-tarkkuudella skannatut tulevat tarpeeseen, jos kuvista teettää paperiversiot, ja tätä aion testata piakkoin. Koska kehitän värifilminkin nykyään kotona, minulla ei ole näistä paperiprinttejä. Eteen saattaa tulla tilanne, kun perhejuhlan tai lomamatkan filmikuvat haluaa paperille, joten aion varmistua laadusta jo etukäteen.
Skannauslaatu V700:lla alkaa olemaan jo aika hyvin kohdillaan. Kunhan vielä pääsee eroon lopuista pölyistä, ei näitä tarvitse enää hävetä digikuvien rinnalla.
Fujica ST605N, Auto-Beroflex 28mm f/2.8 ja Fuji Superia 400
Nikon EM, Nikon Series E 50mm f/1.8 ja Kodak TMAX 400
Toissa viikonloppuna valotin Ilford FP4+ 125 -filmin vahingossa melkein kahdella aukolla ali. Valotin ISO125-filmin ISO400-herkkyydellä. Normaaliajoilla kehitettynä kuvat olisi jäänyt tummiksi. Ilfordin HP5+ 400 -filmi on tunnetusti hyvä prässättävä, mutta FP4+ -filmistä ei niinkään löydy kokemuksia.
Käytössäni oli vain Agfa Rodinal -kehitettä, joka ei oletusarvoisesti ole se paras prässäyskehite, joten joudun tekemään jonkin verran työtä, että löysin sopivat neuvot filmin kehittämiseksi. Löysin Flickristä muutaman käyttäjän, jotka olivat prässänneet FP4+ -filmiä jopa kolmella aukolla käyttäen Rodinalia. Esimerkiksi micromoogman oli prässännyt samaista filmiä ISO800:aan asti käyttäen 24-asteista 1+50 Rodinalia, kehitysaika oli ollut 30 minuuttia.
Tuon esimerkin ja ”50% lisää kehitysaikaa per aukko” -sovelluksen perusteella päädyin kehittämään väärin valottamaani FP4+ 125 -filmin 20-asteisessa 1+50 Rodinalissa 30 minuutin ajan. Arvioin, että 4 astetta haaleampi kehite* kompensoi yhden aukon erotusta micromoogmanin filmiin nähden. Lisäksi Massive Dev Chartista löytyi FP4+ -filmille Rodinal-kehitysaika ISO200-prässäykselle: 1+50 seos ja 20 minuuttia (50% lisäys ylimääräisestä aukosta).
Alla kolme ruutua kyseiseltä alivalotetulta filmiltä. Mielestäni lopputulos on erittäin hyvä. Agitoin kehitystankkia hitaasti ja vain kerran 30-45 sekunnin välein, koska tietääkseni rajut agitoinnit lisäävät rakeen määrää. Onnistunut kokeilu saa minut melkein kokeilemaan alivalotusta vielä toisella FP4+ -rullalla.
*) Mitä lämpimämpi kehite, sitä lyhyemmät kehitysajat tarvitaan. Yleisesti mustavalkofilmeille ei suositella alle 5 minuutin kehitysaikoja.