Palkkaa minut!
Twitter
Flickr
RSS

Diafilmi ei taida olla mun juttu

Kirjoitin jo aiemmin, että diafilmin kehitysprosessi tuntuu hankalammalta kuin negatiivifilmin prosessi. Se on hitaampi, vaivalloisempi ja vaatii tarkempaa lämpötilaa. Olen nyt ehtinyt kehittää kolme diafilmiä, kaksi keskikoon filmiä (Fuji Provia 100F) ja yhden kinofilmin (Fuji Sensia 100). Kumpikin Provia 100F jäi ihan liian tummaksi, ensimmäinen oli hieman parempi kuin toinen. Jälkimmäinen oli niin tumma, että jouduin valoistuttamaan ja säätämään skannauksia Photoshopissa ja Lightroomissa, että sain niistä jotain järkevää irti. Ja silti osa ruuduista jäi tunkkaisiksi ja tummiksi.

En tiedä, onko vika Mamiyan valotusmittarissa vai sulkimessa vai kehitysprosessissa. Eniten veikkaan jompaa kumpaa kahdesta jälkimmäisestä, koska edes “Sunny 16″ -säännöllä otetut kuvat eivät onnistuneet. Koska jälkimmäinen Provia 100F jäi niin kovin tummaksi Tetenal E-6 -ohjeiden mukaan, kehitin Fuji Sensia 100 -kinofilmin pidemmällä kehitysajalla (ensimmäinen kehite, first developer). Ohje kirjan mukaan olisi pitänyt kehittää 6,5 minuuttia, kehitin noin 7 minuuttia. Sensia 100 on vielä kuivumassa, mutta jo paljain silmin katsoessa huomaa eron. Taisi olla hyvä juttu pidentää kehitysaikaa.

Jääkaapissa on vielä 8 diafilmirullaa kuvaamatta. Tetenal E-6-kehitettä riittää juuri näihin filmeihin, kun lisäksi kaapissa on yksi kehittämätön, mutta kuvattu diarulla. Kunhan saan nämä ostetut filmit kuvattua ja kehitettyä, jätän dian kanssa leikkimisen hetkeksi sivuun. Filmi on kalliimpaa, kehite on kalliimpaa ja kehittäminen hankalampaa, ja negatiivifilmeistä löytyy monta kivaa vaihtoehtoa. Eiköhän siinä ole syitä tarpeeksi.

Jos Oulusta löytyisi paikallinen labra, joka kehittäisi diafilmiä kohtuuhinnalla (4-5 euroa maksimissaan per rulla), voisin kuvitella silloin tällöin kuvaavani rullan tai pari, mutta kotipimiössä luovutan ainakin toistaiseksi.

Juhannusaattoilta

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Fuji Provia 100F-diafilmi

Sukulaiskoiran kuva oli niin pahasti alivalottunut, että digitaalisesti valoa lisäämällä kuva muuttui punaiseksi. Koiran silmistä huomaa, että kehitys tai valotus on jäänyt pahasti keskeneräiseksi, koska musta on täysin puhki. Kuvan valkotasapaino on korjattu rottinkituolin valkoisen mukaan.

Morrison

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Fuji Provia 100F-diafilmi

Jälkimmäisen Provia 100F-rullan onnistunein otos on rullan viimeinen ruutu. Tätäkin ruutua piti säätää Photoshopissa rajusti ja korjata sen jälkeen valkotasapaino, mutta lopputulos on mielestäni ihan onnistunut.

Päivänkakkarapelto

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Fuji Provia 100F-diafilmi

Värifilmin kehittäminen kotona

Värifilmi kuivumassaLupailin aiemmin, että kerron lyhyesti, miten helppoa värifilmin kehittäminen on kotioloissa. Useamminhan kotosalla kehitetään vain mustavalkofilmejä, mutta myös värifilmin kehittäminen onnistuu. Se on hieman kalliimpaa kuin mustavalkoharrastus, mutta selvästi edullisempaa kuin valokuvausliikkeiden palvelut. Varsinkin, jos kuvaa keskikoon filmejä (tai suurempia formaatteja) tai ei välttämättä tarvitse paperiprintteja kinofilmeistä, kannattaa kotikehitystä harkita ja ainakin kokeilla. Kotioloissa pystyy kehittämään niin perinteiset värinegatiivifilmit (C-41-prosessi) kuin dia- eli positiivifilmitkin (E-6-prosessi). Kummallekin prosessille on omat kemiansa. Filmille suositeltu kehitysprosessi lukee filmirullan kotelossa.

Itse kehittämällä voi helposti harrastaa myös cross processingia eli värifilmin kehittämistä väärässä prosessissa. Yleisin cross processing-tapa on kehittää positiivifilmi negatiivikemioilla, jolloin väreistä tulee enemmän tai vähemmän vääristyneitä. Esimerkkikuvia löytyy Flickristä tuhansia.

Värifilmit kehitetään samalla periaatteella kuin mustavalkofilmitkin ja kemioita lukuunottamatta välineistö on sama. Jos siis omistat kehityspurkin ja filmikelan, lämpömittarin, muutamia mittakannuja ja tyhjiä muovipulloja, olet valmis kehittämään myös värifilmisi kotona. Olen aiemmin kirjoittanut englanninkieliset ohjeet mustavalkofilmin kehittämiseen ja tulossa on myös suomenkielinen artikkeli.

Värifilmikemiasettejä on useita, mutta ehkä helpoiten pääsee käsiksi Tetenal Colortec-setteihin, joiden mukana tulee kaikki tarvittavat litkut värifilmien kehittämiseen. C-41-paketissa mukana on developer (kehite), blix eli bleach + fix (valkaisuaine ja kiinnite) ja stabilizer (jonkin sortin loppuhuuhtelu, verrattavissa mustavalkokehityksen wetting agentiin). E-6-paketissa tulee vastaavat kemiat diafilmeille. Paketissa on ohjeet kemioiden valmistamiseen (kaikki aineet tehdään kahdesta tai useammasta seoksesta ja vedestä). Settejä myydään sekä litran että viiden litran paketeissa. Litran paketilla kehittää 12-16 filmiä, mutta netistä löytyy tarinoita myös jopa 40 filmin kehittämisestä samoilla seoksilla.

Tetenal Colortec C-41

Hinta kotona kehittäessä

Tetenalin settejä saa myös Suomesta, mutta ulkomailta tilatessa hinnat ovat selvästi edullisemmat, jos samalla tilaa myös muuta. Esimerkiksi saksalaisessa Macodirect.de-kaupassa C-41-setti maksaa noin 18 euroa, E-6-setti noin 32 euroa. Päälle tulee postikulut (noin 10 eurosta ylöspäin). Jos samalla tilaa myös esimerkiksi filmiä, joka on ulkomailla selvästi edullisempaa kuin Suomessa, voidaan Tetenal-paketille laskea vaikka 5 euron postikulut per setti. Jos setillä kehittää 16 filmiä, saadaan negatiivifilmin kehityshinnaksi oman työn lisäksi 1,43 euroa. Positiivifilmille kehityshinta on 2,31 euroa. Mitä enemmän filmejä kehittää samoilla seoksilla, sitä alemmas filmikohtaiset hinnat painuvat.

Tetenalin ohjeiden mukaan valmiit kemiaseokset säilyvät muutamia viikkoja, mutta ilmeisesti ne säilyvät pidempäänkin, jos säilytyspulloista puristaa ylimääräisen ilman mahdollisimman hyvin pois. Omaa kokemusta pidempään säilytetyistä kemioista ei vielä ole.

Kehitysprosessi

Esimerkki on kirjoitettu C-41-prosessin perusteella, mutta E-6 menee samaan tyyliin. Kehityskemioiden mukana tulee selkeät englanninkieliset ohjeet, joita seuraamalla pärjää. Värifilmiprosessi eroaa mustavalkoprosessista eniten lämpötilan suhteen. Mustavalkofilmiä voi kehittää useissa eri lämpötiloissa (20 asteesta lähtien), mutta värifilmi pitää kehittää 38 asteessa.

Kehitysajat on listattu kemioiden ohjeissa. Aikoja pidennetään asteittain, kun filmejä kehittää samoilla seoksilla enemmän.

  1. Laita filmi kehityspurkkiin täysin pimeässä huoneessa.
  2. Esilämmitä filmipurkkia pitämällä sitä vesihauteessa. Näin ehkäistään kehitteen viileneminen, kun se kohtaa viileämmät filmit ja purkin.
  3. Sekoita kemiat paketin ohjeiden mukaan (voit tehdä myös vain osan liuoksista, esimerkiksi puolet). Jos aiot kehittää heti ensimmäisen filmin, kannattaa tehdä seokset suoraan tarpeeksi lämpimään veteen, jottei niitä tarvitse lämmittää erikseen. Jos kehität jo valmiiksi tehdyillä liuoksilla, lämmitä kehite ja blix 38-asteisiksi vesihauteessa (noin 40-42 asteinen vesihaude lämmittää huoneenlämpöisen kehitteen melko nopeasti).
    Kehite ja blix vesihauteessa
  4. Käynnistä sekuntikello ja kaada kehite purkkiin. Kehitysaika 1.-4. filmille on 3 minuuttia 15 sekuntia. Uloskaatoaika (noin 10 sekuntia) on laskettu kehitysaikaan.
  5. Agitoi eli kääntele kehityspurkkia kuten mustavalkofilmiä kehittäessä eli ensimmäiset 30 sekuntia ja tämän jälkeen 5 sekunnin ajan aina 30 sekunnin välein.
  6. Kaada kehite purkista esimerkiksi mittakannuun, josta se voidaan myöhemmin siirtää säilytyspulloon.
  7. Huuhtele pikaisesti (2-3 kertaa 38 asteista vettä purkkiin ja pois). Huuhtelua ei mainita kemioiden kehitysohjeissa, mutta sillä varmistetaan seosten pidempi ikä.
  8. Kaada blix-liuos kehityspurkkiin. Agitoi kuten kehitettä. Blix-aika 1.-4. filmille on 4 minuuttia, mutta aika voidaan ylittää maksimissaan 50%.
  9. Kaada blix purkista esimerkiksi mittakannuun, josta se voidaan myöhemmin siirtää säilytyspulloon.
  10. Huuhtele filmiä (mieluiten noin 38-asteisella) vedellä 3 minuuttia. Ensimmäiset pari huuhtelua voi tehdä nopeasti, mutta sen jälkeen voi puhtaan veden vaihtaa vaikkapa 30 sekunnin välein. Käytän vesihauteena käyttämääni vettä huuhteluun.
  11. Kaada purkkiin stabilizer ja anna liota 1 minuutti. Tämäkin aika voidaan ylittää maksimissaan 50 prosentilla.

Älä huuhtele filmiä lopuksi, koska stabilizer tasaa kemialliset prosessit ja nopeuttaa filmin kuivumista. Laita filmi kuivumaan esimerkiksi sukkatelineestä. Metallisia nipsuja tai pyykkipoikia voi käyttää painona, jotta filmi pysyy ja kuivuu suorassa.

Huom! Kehitteeseen ei saa joutua blix-liuosta missään vaiheessa.

Säilytä liuokset muovipulloissa seuraavaan kertaan. Minulla on liian suuret muovipullot (1,5 litraa) litran seoksille. Näistä on hankala/mahdoton saada ylimääräinen ilma pois. Pitäisi hankkia jostain litran limsapulloja tätä varten. Vasemmalla punainen kehite, keskellä musta/liila blix ja oikealla melkein kirkas stabilizer.

Tetenal Colortec C-41-kemiat sekoitettuna