Kirjoittaja on oululainen web-suunnittelija, harrastelijavalokuvaaja ja Mac-käyttäjä. Sipping Designs on sähköinen muistikirja ideoille, löydöille ja kokeiluille.
Fujica ST605N, Auto-Beroflex 28mm f/2.8 ja Kodak Ektar 100 (kehitettynä Tetenal C-41-liuoksilla kotioloissa):
Ylläolevat on skannattu kinokokoisista negatiiveista Epson V700-skannerilla 2400dpi-resoluutiolla. Nettiin laitettaessa kuvat on pienennetty inhimillisempään kokoon. Aion pikapuolin tilata joitain skannaamiani filmivalokuvia paperikuviksi (testin vuoksi). Odotan mielenkiinnolla, miltä printit näyttävät noin 10×15- ja 15×20 -kokoluokissa.
Alla olevat kuvat eivät ole valokuvia isolla v:llä, mutta ne kelpaavat testikappaleiksi. Molemmat alla olevat kuvat on skannattu kinokoon (135) negatiiveista Epson V700 -tasoskannerilla ja SilverFast SE -ohjelmistolla. Mitä suuremmalla resoluutiolla skannaa, sitä suurempi digitoitu tiedosto syntyy ja sitä isompia paperiversioita digiversiosta voidaan tuottaa. Suuremmalla tarkkuudella skannaaminen myös kestää kauemmin.
Olen aiemmin skannannut vain 1200dpi-tarkkuudella, koska olen esitellyt skannauksia vain netissä. Eilen päätin kokeilla, miltä kinokoon filmi näyttäisi 2400dpi-tarkkuudella skannattuna. Nettiin pienennettynä eroa ei huomaa pienemmällä tarkkuudella skannattuun verrattuna, joten nettiin voi edelleen skannata pienemmälläkin resoluutiolla. 2400+ dpi-tarkkuudella skannatut tulevat tarpeeseen, jos kuvista teettää paperiversiot, ja tätä aion testata piakkoin. Koska kehitän värifilminkin nykyään kotona, minulla ei ole näistä paperiprinttejä. Eteen saattaa tulla tilanne, kun perhejuhlan tai lomamatkan filmikuvat haluaa paperille, joten aion varmistua laadusta jo etukäteen.
Skannauslaatu V700:lla alkaa olemaan jo aika hyvin kohdillaan. Kunhan vielä pääsee eroon lopuista pölyistä, ei näitä tarvitse enää hävetä digikuvien rinnalla.
Fujica ST605N, Auto-Beroflex 28mm f/2.8 ja Fuji Superia 400
Nikon EM, Nikon Series E 50mm f/1.8 ja Kodak TMAX 400
Heijastimessa on viisi pintaa
Heijastimella (engl. reflector) saa nimensä mukaan heijastettua valoa haluttuun kohtaan. Sillä voi avata (tai lisätä varjoja). Hopeinen pinta luo kohteeseen kylmän sävyn, kultainen lämpimän ja valkoinen neutraalin. Mustalla voi puolestaan estää valon kulkua. Puoliläpinäkyvää voi käyttää pehmentimenä (engl. softener) kohteen ja valonlähteen välissä. Hankkimassani kiinalaisessa heijastimessa on kaikki nämä pinnat yhdessä. Tässä ensimmäinen kokeilu eiliseltä.
Ylemmässä kuvassa käytännössä ainoa valonlähde on vasemmalla puolella oleva ikkuna. Kuvassa on vahvat varjot limetin oikealla puolella. Alemmassa kuvassa varjoja on loivennettu hopeanvärisellä heijastimella, joka oli kohteen oikealla puolella. Jälkimmäisessä värilämpötila on korjattu jälkikäteen Photoshopissa.
