Digiboksivalinnassa päädyin Humaxin valmistamaan Wbox HD-laitteeseen (HDPVR-1000C), jossa on 500 gigan kovalevy ja perusvirittimien lisäksi kaapeliverkon HD-viritin. Monilta palstoista tuttua HDMI-liitännän suttuista kuvaa en ole havainnut LG:n HD Ready-telkkarissa. Kuva on selvästi parempi kuin vanhalla DiVisionilla ja scartilla. Wboxin käyttöliittymä oli DiVisionin laitteita viisi vuotta käyttäneelle aluksi outo, mutta siihen pääsi nopeasti sisään. Minkäänlaisia ongelmia ei laitteen kanssa ole kuukauden aikana ollut. Kaukosäädinkin toimii kuten pitää, ei signaaliongelmia senkään kanssa.

Kuukausia uutta digijärkkäriä katseltuani päädyin lopulta monen päätösmutkan kautta uutuus-Nikoniin D7000, jonka tilasin 15.11. Kuulemma vihdoin huomenna suomalainen jälleenmyyjä saa kameran postiin. Nikon Nordicilla on ollut ongelmia toimittaa kameroita Suomeen ja melkeinpä kaikki jälleenmyyjät ovat tarjonneet eioota. Maanantaina saatan jo hipelöidä uutta kameraani. Ihkua!

Itsenäisyyspäivän viikonlopun lauantai-iltana onnistuin tiputtamaan iPhone 3GS-puhelimeni vessanpönttöön. 2,5 vuorokautta minigrip-pussissa kuivan (keittämättömän) riisin kanssa vietettyään puhelin heräsi ongelmitta tiistaiaamulla ja on toiminut siitä asti nätisti. Voihan tuo olla, että sippaa jossain kohtaa, mutta se on onneksi sen ajan murhe. Vakuutusyhtiötä jo infosin vahingosta ja kuulemma korvaukset voi saada myös myöhemmin, jos ja kun puhelin simahtaa.

Jos puhelimeni olisi kuollut, olisin todennäköisesti hankkinut tilalle Android-puhelimen. Hyvin suurella todennäköisyydellä valinta olisi kohdistunut HTC Desire-puhelimeen, jota kävin iPhonen kuivumista odotellessa hiplailemassa kaupassa. Uudemmat HTC Desire HD ja Desire Z on jo liian suuria yhdellä kädellä käytettäväksi ja housujen taskussa kuljetettavaksi. Uusi Nexus S (Googlen oma puhelin) vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Sen muotoilu houkuttelee paljon enemmän kuin muovisen oloinen Samsung Galaxy S. Nexus S:n valmistaja on Samsung. Jos siis iPhone 5 ei tuo jotain mullistavaa, voipi olla, että seuraava puhelimeni pyörii Googlen mobiilijärjestelmän päällä.

Mustavalkofilmikehitteissä on eroja sekä lopputuloksen että hinnan suhteen. Olen toistaiseksi käyttänyt Agfa Rodinal- ja Kodak D-76-kehitteitä. Kunhan nämä tai ainakin D-76 on käytetty loppuun, haluaisin kokeilla uutta kehitettä. Kehitetiivisteen pitäisi olla mieluiten liuosta, koska D-76 osoitti, että jauheet ovat hankalia. Vaihtoehtoja on monia, mutta olen ottanut tähän hintavertailuun kolme kehitettä jo käyttämieni lisäksi.

Ensimmäisessä sarakkeessa on kehitteen nimi ja tiivistepullon koko. Toisessa sarakkeessa on tiivisteen hinta. Kolmannessa sarakkeessa on yleisimmin käytetty laimennos. Neljännessä sarakkeessa on yhdellä 0,5 litran käyttöliuossatsilla kehitettävien filmien maksimimäärä. Viidennessä sarakkeessa on kehitteen säilyvyys. Kuudennessa sarakkeessa on käyttöliuoksen litrahinta (uudelleenkäyttöisyyttä ei ole otettu huomioon) ja seitsemännessä sarakkeessa on filmikohtainen hinta, kun uudelleen käyttö otetaan huomioon.

Sekä T-Max Developeria että DD-X:ää voi käyttää uudelleen, mutta laskin näille myös kertakäyttöhinnat. DD-X on käytännössä kertakäyttöistä joka tapauksessa, koska sen käyttöliuos säilyy vain vuorokauden käyttökelpoisena.

D-76 toimitetaan jauheena, joka sekoitetaan lämpimään veteen niin, että lopputuloksena on 3,8 litraa stock-kehitettä. Lopullinen käyttöliuos saadaan, kun stock-liuosta laimennetaan joko 1+1 tai 1+3.

Tiivisteiden hinnat otin Ag Photographic-nettikaupasta (tänään). Heidän hintansa ovat Euroopan kilpailukykyisimmästä päästä. Tämän vertailun ja googlettamisen perusteella Kodak HC-110 saattaa olla seuraava kehitteeni. Sillä saa varsinkin Kodakin filmeistä erittäin hyvän näköisiä.

Filmireseptiarkisto löytyy tästä lähin valokuvausblogistani.

Omat kotipimiötouhut ovat toistaiseksi olleet melkolailla kokeiluasteella. Kehitysajat olen ottanut Massive Dev Chartista, joka on kattava tietokanta ja mukiinmenevä lähtökohta. Kokemuksella löytää kuitenkin itselle sopivat filmi- ja kehiteyhdistelmät. Minä en ole vielä löytänyt ja se johtuu osittain siitä, että olen kuvannut ja kehittänyt paljon eri filmejä. Kuvattujen ja kehitettyjen joukko koostuu toistaiseksi filmeistä Kodak Tri-X 400, Kodak T-Max 400, Kodak T-Max 100, Ilford HP5+, Ilford FP4+, Rollei Retro 100, Fomapan 400 ja Fuji Neopan 400. Näiden lisäksi jääkaapista löytyy vielä kuvaamatta ainakin Fomapan 100- ja Fuji Neopan Acros 100-filmiä. Kehitteenä olen käyttänyt Agfa Rodinalia ja Kodak D-76:sta.

Tarkoitus on löytää muutama lempifilmi ja tähän vaikuttaa tietenkin myös kehite ja kehitysprosessi. Jatkossa tarkoitus ei ole pitää 10 eri filmiä varastossa, vaan suurinpiirtein neljää erilaista.

Aion koota alle sekä itse kokeillut että Flickristä ja muilta sivustoilta löytämäni kehitysreseptit. Tähän tarkoitukseen on myös kokonaisia sivustoja, joista esimerkiksi FilmDev on integroitavissa myös Flickriin, mutta oma lista on aina oma lista.

Filmi | kehite + laimennos | aika | lämpötila | kommentit

Kodak Tri-X 400 | Rodinal 1+50 | 13 min | 20C | itse käytetty, rakeista, pitää löytää parempi Tri-X-resepti

Kodak T-Max 400 @ 800 | Rodinal 1+100 | 1 h ständi | 20C | itse käytetty, rakeista, en taida kokeilla uudestaan

Kodak T-Max 400 | Kodak D-76 1:1 | 12,5 min | 20C | itse käytetty, hyvä rae, hieman lattea kontrasti

Kodak T-Max 100 | Kodak D-76 1:1 | 10 min | 22C | itse käytetty, pitää vielä testata uudestaan

Ilford HP5+ 400 | Rodinal 1+50 | 11 min | 20C | itse käytetty, mukava lopputulos

Ilford FP4+ 125 @ 400| Rodinal 1+50 | 30 min | 20C | itse käytetty, mukava lopputulos kevyellä agitoinnilla

Fuji Neopan 400 | Rodinal 1+50 | 11 min | 20C | itse käytetty, mukava lopputulos, kiva kontrasti

Fuji Neopan 400 | Rodinal 1+100 | 1 h ständi | 20C | itse käytetty, rakeista ainakin kinokoossa, en taida kokeilla uudestaan

Rollei Retro 100 | Kodak D-76 1:1 | 13,5 min | 20C | itse käytetty, mukava lopputulos

Fomapan 400 | Kodak D-76 1:1 | 9,75 min | 22C | itse käytetty, Fomapan ei tykännyt D-76-kehitteestä, negatiiviin tuli pahoja “naarmuja”

Fomapan 400 | Rodinal 1+50 | 10 min | 21C | itse käytetty, parempi kuin D-76:lla, hyvä kontrasti

Kokeiltavaksi:

Kodak Tri-X 400 @ 1600 | Rodinal 1+100 | 1 h ständi | 20C | kaksi kääntöä 10 minuutin välein (rmho)

Kodak Tri-X 400 | Rodinal 1+100 | 1 h ständi | 20C | (rmho)

Fomapan 100 | Rodinal 1+50 | 8 min (Ted Kozak) / 7 minutes (Juha Helosuo) | 20C | -

Rollei Retro 100 | Kodak D-75 stock | 6,5 min | 24C | (mblomqvist)

Rollei Pan 25 | Rodinal 1+50 | 11 min | 20C | (ikusan)

Fuji Neopan 400 @ 1600 | Ilford DD-X 1+4 | 13 minutes | 21C | (Greg Nissen)

Fuji Neopan Acros 100 | Rodinal 1:90 | 17 minutes | 20C  | (Greg Nissen)

Noon Pinole -kameralla Kodak T-Max 100-filmille. Valotusaika 4 sekunnin luokkaa. Filmi kehitetty 22-aseisessa Kodak D-76 1:1 -kehitteessä 10 minuuttia.

Tällainen tupsahti eilen kotiin. Se on Noon Pinhole-neulanreikäkamera, jolla voi ottaa 6×6-, 6×9- ja 6×12-kokoisia kuvia 120-rullafilmille. Kamera on valmistettu käsityönä saksanpähkinäpuusta.

Kameran polttoväli (matka neulanreiästä filmille) on 60mm, neulanreikä on 0,29mm kokoinen ja kameran aukkoarvo on näin ollen f/207. Kamera tarjoaa 97 asteen katselukulman, jos kuvaa suurimmalla ruutukoolla 6 x 12 cm.

Kamera saapui kirjattuna kirjeenä Puolasta viikossa — siitäkin huolimatta, että se oli käväissyt Suomen tullissa avattavana. Puola on EU-maa, josta tavaran pitäisi kulkea ilman ongelmia Suomeen, mutta ilmeisesti ruskea ja siisti pahvipakkaus herätti tullin kiinnostuksen. Paketista piti muuten ihan etsimällä etsiä kohta, josta paketti on avattu tullissa, mutta löytyihän viillot lopulta pohjapuolen teipeistä. Olivat tullissa paikanneet paketin kasaan samanlaisella ruskealla teipillä, jota lähettäjäkin oli käyttänyt.

Filmirulla asetetaan perinteisesti katsottuna väärälle puolelle eli oikeaan laitaan, käytetty filmi kerääntyy vasemmassa reunassa olevaan tyhjään puolaan.

Kameran keskeltä löytyy ruutukoon säätimet. Kun säätimet laittaa sisimpiin loviin, saadaan 6x6-kuvia; ulommat lovet antavat 6x9-kuvia; ja säätimet poisjättämällä saa 6x12-kuvia.

Aiemmin vastaavia “mikrojärkkäreitä” on nähty jo ainakin Olympukselta, Panasonicilta ja uusimpana tulokkaana Sonylta. Sony jättäytyi kohta kaksivuotiaan Micro Four Thirds-järjestelmän ulkopuolelle ja kehitti oman objektiivikiinnityssysteeminsä.

Jos Nikon toisi tällaisen kompaktikokoisen digijärjestelmäkameran markkinoille, saattaisin harkita vakavasti D80:n vaihtamista siihen, mutta vain siinä tapauksessa, että kameran kanssa olisi mahdollista käyttää Nikon F-kiinnityksellisiä objektiiveja joko suoraan tai adapterin kanssa. Koska oma harrasteluvalokuvaukseni on lipsunut hyvin pitkälti filmin puolelle, digikameran tarve on vähentynyt reilusti. Haluaisin kuitenkin, että tarvittaessa käytettävissä olisi laadukas kompaktikokoinen kamera, joka olisi mieluusti järkkäri. Kaikki tietenkin riippuisi loppupeleissä mahdollisen kameran kuvanlaadusta, käytettävyydestä ja manuaalisäätömahdollisuuksista.

En tiedä, onko vika Mamiyan valotusmittarissa vai sulkimessa vai kehitysprosessissa. Eniten veikkaan jompaa kumpaa kahdesta jälkimmäisestä, koska edes “Sunny 16″ -säännöllä otetut kuvat eivät onnistuneet. Koska jälkimmäinen Provia 100F jäi niin kovin tummaksi Tetenal E-6 -ohjeiden mukaan, kehitin Fuji Sensia 100 -kinofilmin pidemmällä kehitysajalla (ensimmäinen kehite, first developer). Ohje kirjan mukaan olisi pitänyt kehittää 6,5 minuuttia, kehitin noin 7 minuuttia. Sensia 100 on vielä kuivumassa, mutta jo paljain silmin katsoessa huomaa eron. Taisi olla hyvä juttu pidentää kehitysaikaa.

Jääkaapissa on vielä 8 diafilmirullaa kuvaamatta. Tetenal E-6-kehitettä riittää juuri näihin filmeihin, kun lisäksi kaapissa on yksi kehittämätön, mutta kuvattu diarulla. Kunhan saan nämä ostetut filmit kuvattua ja kehitettyä, jätän dian kanssa leikkimisen hetkeksi sivuun. Filmi on kalliimpaa, kehite on kalliimpaa ja kehittäminen hankalampaa, ja negatiivifilmeistä löytyy monta kivaa vaihtoehtoa. Eiköhän siinä ole syitä tarpeeksi.

Jos Oulusta löytyisi paikallinen labra, joka kehittäisi diafilmiä kohtuuhinnalla (4-5 euroa maksimissaan per rulla), voisin kuvitella silloin tällöin kuvaavani rullan tai pari, mutta kotipimiössä luovutan ainakin toistaiseksi.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Fuji Provia 100F-diafilmi

Sukulaiskoiran kuva oli niin pahasti alivalottunut, että digitaalisesti valoa lisäämällä kuva muuttui punaiseksi. Koiran silmistä huomaa, että kehitys tai valotus on jäänyt pahasti keskeneräiseksi, koska musta on täysin puhki. Kuvan valkotasapaino on korjattu rottinkituolin valkoisen mukaan.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Fuji Provia 100F-diafilmi

Jälkimmäisen Provia 100F-rullan onnistunein otos on rullan viimeinen ruutu. Tätäkin ruutua piti säätää Photoshopissa rajusti ja korjata sen jälkeen valkotasapaino, mutta lopputulos on mielestäni ihan onnistunut.

Mamiya M645 1000s, Mamiya Sekor C 80mm f/2.8 ja Fuji Provia 100F-diafilmi

Ensimmäisen kokemuksen perusteella dia- eli E-6-prosessi oli stressavampi kuin negatiivi- (C-41) prosessi. Yhden kehitteen sijaan täytyy vahtia kaksi kehitettä oikean lämpöisiksi. Kaippa se kokemuksella tasoittuu, mutta muutenkaan en koe välttämättä tarpeelliseksi kuvata diafilmiä kun negatiivimaailmasta löytyy loistavia filmejä.