Netgear WNDR3700-reitittimen pikatesti
Tänään aukesi kotiin uusi internet-yhteys, Soneran tarjoama 100M-laajakaista. Jotta uuden internet-yhteyden koko hienous saadaan käyttöön, asensin eilen hakemani Netgear WNDR3700-reitittimen käyttöön. Sitä ennen testasin kuitenkin 3,5 vuotta vanhan Buffalon nopeudet, jotta uudelle reitittimelle on jokin vertailukohta.
Vanha Buffalon reititin tukee maksimissaan 100 megan langallista yhteyttä ja 54 megan langatonta yhteyttä (WLAN g). Sillä on saanut vanhan 8/1 ADSL-yhteyden (DNA) koko nopeuden käyttöön niin langallisesti kuin langattomastikin.
Uusi Netgear WNDR3700-reititin tukee gigabitin langallista yhteyttä ja 300 megabitin langatonta yhteyttä (WLAN n), vieläpä kahdella taajuudella (2.4 GHz ja 5 GHz) yhtäaikaisesti.
Käyttöönotto
Netgear WNDR3700-reitittimen käyttöönotto oli helppoa. Netgearin mukana tuli lyhyet pikaoppaat muutamalla kielellä (ei suomeksi) ja CD-romppu, jolta olisi löytynyt asennusvelho Windows-ympäristöön. Rompulta löytyi myös hieman pidempi, muttei sen kattavampi, käyttöönotto-ohje Macille. Reitittimen pystyi ottamaan käyttöön myös selaimella ilman rompulta löytyvää ohjelmaa, mikä onkin ainoa tapa Mac OS X- ja Linux-ympäristöissä. Koska internet-yhteytemme ei vaadi käyttäjätunnuksia, netti oli heti piuhojen liittämisen jälkeen käytössä. Langattoman verkon kävin pystyttämässä ja salaamassa selain-ohjauspaneelissa. 2.4 GHz verkko lähti toimimaan heti, 5 GHz verkon kanssa tapahtui jotain, jota en ehdi tänään selvittämään. Todennäköisesti kirjoitin verkon salasanan väärin eikä läppäri saa verkkoon yhteyttä.
Sen lisäksi, että Netgearillä voi pystyttää kaksi erillistä WLAN-verkkoa, jotka toimivat eri taajuksilla, laitteelle voidaan määrittää vierasverkkotunnukset, joiden oikeudet pitäisi pystyä rajaamaan riittävän tarkasti.
100M internet-yhteys
Ensimmäisenä testasin uuden nettiyhteyden nopeutta langallisesti. Koneena oli Apple iMac, josta lähti Ethernet-kaapeli (Cat6) Netgearin laatikkoon, joka oli Ethernet-kaapelilla (Cat5e) kiinni seinäpistokeessa. Uusi yhteys ei vaadi modeemia. Ajoin Speedtest.netin testin läpi kolmella eri palvelimella: Petrozavodsk, jota testi tarjosi oletuspalvelimeksi, Turku ja Helsinki. Petrozavodsk- ja Helsinki-testissä oli molemmissa päälle 93 Mb/s latausnopeus. Turusta testi sai “vain” 45 Mb/s nopeuden. Lähtönopeus kirjattiin nopeimmaksi Helsinkiin (43 Mb/s) eikä Turku kauas jäänyt siitä (40,8 Mb/s). Venäjän suunnalle lähtönopeus oli hitain (18,9 Mb/s). Tämän nopean testin perusteella voi päätellä, että uusi nettiyhteys on rahansa arvoinen. Maksamme siitä 14,50 euroa vähemmän kuin vanhasta DNA:n ADSL-yhteydestä.
Gigabittinen ja ännällinen kotiverkko
Testasin myös langattoman ja langallisen siirtonopeuden kotiverkossa. Siirsin langallisesti reitittimeen kytketyltä iMacilta 701 Mt kokoisen videotiedoston kolmesti kummallakin reitittimellä HP Mini 5101-miniläppärille. Kaksi siirtoa tapahtui langattomasti, yksi langallisesti (Cat5e-kaapeli). Langaton siirto tapahtui metrin päässä reitittimestä ja kellarikerroksessa (kaksi kerrosta asunnossa alempana). Kummallakaan koneella ei samanaikaisesti tehty muuta.
Alla yhteenveto uuden Netgearin ja vanhan Buffalon välillä (siirtoaika, siirron aikana ilmoitettu nopeushaarukka, keskiarvosiirtonopeus).
Siirtotapa | Buffalo (100 Mb/s LAN, WLAN g) | Netgear (1000 Mb/s LAN, WLAN n)
langattomasti reitittimen läheisyydessä | 4 min 32 s, 2,6-2,9 Mt/s, 2,57 Mt/s | 1 min 30 s, 7-9 Mt/s, 7,78 Mt/s
langattomasti kellarissa | 5 min 40 s, 0,6-2 Mt/s, 2,06 Mt/s | 3 min 25 s, 3,4-4,2 Mt/s, 3,42 Mt/s
langallisesti | 1 min 7 s, 10-11 Mt/s, 10,46 Mt/s | 0 min 28 s, 24-25 Mt/s, 25,03 Mt/s
Netgearin laite vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Huonoin puoli tällä hetkellä tuntuu olevan sen kiiltävä pinta, joka imaisi itsensä välittömästi täyteen pölyä.
Testaan myöhemmin, miten reitittimen USB-levyjako (Readyshare) toimii.
Kuvia
En jaksanut järjestää kliinisempää kuvausstudiota kuvia varten, joten kuvissa näkyy jos jonkinlaista rompetta. :-)
